Kolmevuotinen Meijän Mieli -hanke on loppusuoralla ja päätöstilaisuus järjestettiin tunnelmallisessa Vehryt Noukassa. Samalla juhlistettiin vuoden kestänyttä LuontoHyväKS -hanketta, josta on ilmestynyt uunituore selvitysraportti.
Päätöstilaisuuteen osallistui paikan päällä ilahduttavan runsaasti niin Kosken nykyisiä kuin entisiä työntekijöitä, yhteistyökumppaneita, Meijän Mieli -kaveritoiminnan vapaaehtoisia ja sote-alan opiskelijoita.
Meijän Mieli -hanke 2020-2023
Tilaisuuden alkusanoissa hankekoordinaattori Merja Angle ja hanketyöntekijä Katja Remes muistelivat toiminnan alkutaivalta. Meijän Mieli -hankkeen toiminta käynnistyi syksyllä 2020, jolloin koronapandemia oli valloillaan. Hanke oli heti alussa ison haasteen edessä pohtiessaan, miten rajoitusten vallitessa voidaan edistää kohtaamisia. Koronaepidemian vuoksi esimerkiksi digikaveruudelle oli suurta tarvetta. Digiloikkaa saatiin kokeiluun ja osa toiminnasta jäi elämään etämahdollisuuksina, mikä sopii vielä tänäkin päivänä toisille nuorille paremmin kuin hyvin.
Hankkeen tulosten esittelyt tapahtuivat videomuodossa: kolmessa eri videossa perehdytään yhteistyöhön ja hankkeen ryhmä- sekä kaveritoimintoihin. Videoilla haastatellaan mm. yhteistyökumppaneita, Ääneseudun Ilona Ry:n toiminnanjohtaja Rita Sirkkaa ja Gradialta lehtori Katja Pihlajaa. Kehittämistyötä ei voi tehdä yksin, vaan siihen tarvitaan yhteistyökumppaneita, ja yhteistyö onkin koettu haastattelujen perusteella Meijän Mielen kanssa sujuvaksi ja idearikkaaksi – erityisesti nuorten toiveita on kuunneltu. Yhteistyö on koettu tärkeäksi toiminnan kehittämisen, markkinoinnin, tiedonkulun ja resurssien jakamisen kannalta. Mielen hyvinvointia tukevaa kaveritoimintaa on hankkeessa kehitetty live- ja digitoimintana. Kaveritoiminnan jatkuminen hankkeen jälkeen koettiin tarpeellisena, jotta yksinäisille saataisiin jatkossakin kontakteja, sosiaalisia tilanteita, joissa oppia ja ylläpitää näitä taitoja. Erityisesti matalan kynnyksen helposti lähestyttävä toiminta on tärkeää. Myös kaveritoimintaan osallistuneilta oli kerätty palautetta, josta ilmeni, että kaveritoiminta oli ollut antoisaa niin nuorille kuin vapaaehtoisille. Nuorten tavoittamiseksi hankkeessa kokeiltiin myös erilaisia ryhmämuotoisia toimintoja ja tuokioita. Hankkeen tuloksista kertovat videot julkaistaan Kosken Youtube-kanavalla loppuvuoden aikana, ensimmäinen video on katsottavissa jo tästä linkistä.
Selviytymisestä seesteisyyteen: Ossi Valpio, kouluttautunut hyvinvointivalmentaja
Päätöstilaisuuden juontajana toiminut hyvinvointivalmentaja Ossi Valpio piti koskettavan puheenvuoron otsikolla ”Selviytymisestä seesteisyyteen”. Valpio kertoi urheilijanuorukaisen matkasta aikuisuuteen erilaisten elämän haastavien koettelemusten kautta. Musiikin kautta tulleet ystävät ja kulttuuri olivat olleet hänelle pelastus. Puheenvuorossa tutustuttiin TUFF! -toimintaan, jossa tarjotaan erityisesti räp-musiikista kiinnostuneille toimintaa, harrastusmahdollisuuksia ja yhteisö, jossa voi tuntea kuuluvansa johonkin. ”On paljon nuoria, joilla on vaikeuksia kohdata toisia nuoria, ja on tärkeää eri mahdollisuuksien kautta päästä löytämään samankaltaisia ystäviä” mainitsee Valpio.
Luennon hyvinvointiosiossa käytiin läpi hermoston toiminnan perusteita ja osallistujat saivat tietoa esimerkiksi auringonvalon ja kylmälle altistumisen hyödyistä. Lisäksi tehtiin yhdessä hengitysharjoituksia, joita voi tehdä hankalissa tilanteissa, esimerkiksi keskellä vaativaa palaveria.
Vapaaehtoisen kokemuksia digikaveritoiminnasta, Olesya Goncharenko vapaaehtoinen
Olesya Goncharenko on toiminut Meijän Mielen digikaveritoiminnassa vapaaehtoisena ja saapui juhlaan haastateltavaksi kokemuksistaan. Hän kertoi, että on aina halunnut kokeilla vapaaehtoistoimintaa. Ilman aiempaa kokemusta etenkin digikaveritoiminnan kaltaiseen matalan kynnyksen toimintaan oli helppo lähteä mukaan. ”Pelkkä juttelu voi jollekin olla todella tärkeä juttu,” hän kertoi toiminnan merkityksestä. Erityisesti Olesya piti siitä, että digikaveruus oli anonyymisti tapahtuvaa: ”Helpompi on joillekin puhua, kun ei tiedä, kuka on toisessa päässä.” Antoisinta ja mukavinta digikaveruudessa on ollut se, että kokee omalla toiminnallaan auttaneensa toista.
Kokemus vapaaehtoisuudesta oli toki välillä ristiriitainen. Oli kivaa, kun sai auttaa nuoria, ja nuoret pääsivät kertomaan haasteistaan, mutta kääntöpuolena välillä oli raskasta, koska nuoren taustalla voi olla todella vaikeitakin asioita. Välillä Olesya kertoikin joutuneensa pitämään taukoa toiminnasta. Tästä syystä hän muistutti muita vapaaehtoisia tai vapaaehtoisuudesta kiinnostuneita pitämään myös omista rajoista hyvin huolta: vapaaehtoinen ei ole terapeutti, vaan vertaistuki.
Matkalla kohti luontohyvinvoivaa Keski-Suomea
Tilaisuuden loppuosassa hankekoordinaattori, tutkija Päivi Kivelä esitteli LuontoHyväKS -hankkeen juuri julkaistua selvitystä ”Matkalla kohti luontohyvinvoivaa Keski-Suomea. LuontoHyväKS -selvitys luontohyvinvoinnista sote-ammattilaisten arjessa”. Selvitys lisää tietoisuutta luonnon kokonaisvaltaisista vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin. Päivi Kivelä painotti, että pienilläkin luontohyvinvointikokemuksilla on suuri merkitys. Luontohyvinvoinnin vaikutukset sote-ammattilaisten työhyvinvoinnin edistämisessä tulee tunnistaa ja tunnustaa. Sen myötä luontohyvinvointi tulee sisällyttää hyvinvointialueen henkilöstöstrategiaan ja erilaisiin toimintaohjeisiin hyvinvointivaikutusten huomioimiseksi. Ehkä Keski-Suomi voisikin olla erityinen maakunta, jossa luontohyvinvoinnilla paikka.
Päätössanat Sointu Möller, Kosken johtaja
Vaikka Meijän Mieli- ja LuontoHyväKS -hankkeet ovat olleet eri hankkeita ja eri kohderyhmille suunnattuja, molempien kivijalan ovat muodostaneet luovuus, luonto ja kohtaaminen, totesi Kosken johtaja Sointu Möller. Molemmissa hankkeissa tehtiin rohkeasti kokeiluja ja etsittiin erilaisia tapoja ihmisten kohtaamisen ja hyvinvoinnin vahvistamisen mahdollistamiseksi.
Meijän Mielen kaveritoiminnassa on tuotu vahvasti esiin kaverina kaverille -näkökulmaa. Aina ei ole syytä alleviivata sitä, kuka on tukija ja kuka tuettava, vaan molemmat saavat toinen toisiltaan, painotti Sointu . Hankkeessa tuotiin esiin myös sitä, kuinka vapaaehtoistoiminta voisi olla nykyistäkin vahvemmin ammattilaisten tekemän työn rinnalla – sen ei aina tarvitsisi jäädä siitä erilliseksi toiminnaksi. Möller Sointu totesi hanketyöntekijöiden Merjan ja Katjan kutoneen ansiokkaasti yhteistyön verkkoja ja jalkautuneen eri verkostoihin.
LuontoHyväKS-hankkeesta Sointu nosti esiin varsin kunnianhimoisen ja vaativan hankesuunnitelman. Kulunut vuosi toi kuitenkin esiin luontohyvinvoinnista sellaisiakin asioita, joita ei hankesuunnitelmaa ideoitaessa vielä ajateltu tai ymmärretty. Selvitys nostaa vahvasti esiin sen, mikä merkitys luontohyvinvoinnilla on mm. sote-ammattilaisten imu- ja pitovoimaan.
