Erityissosiaaliohjauksen merkitys sosiaalialalla

Miten erityissosiaaliohjaus voisi tukea sosiaalityötä? Erityissosiaaliohjauksen (YAMK) ja monialaisen kuntoutuksen (YAMK) opiskelijat pohdiskelevat blogikirjoituksessaan erityissosiaaliohjauksen mahdollisuuksia sosiaalialan laajalla kentällä.

“Sosiaaliohjauksella tarkoitetaan yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen neuvontaa, ohjausta ja tukea palvelujen käytössä sekä yhteistyötä eri tukimuotojen yhteensovittamisessa. Tavoitteena on yksilöiden ja perheiden hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen vahvistamalla elämänhallintaa ja toimintakykyä.”

(Sosiaalihuoltolaki, pykälät 15 ja 16)

Sosiaaliohjaus on koko ajan kehittyvä sosiaalipalvelu. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden siirryttyä kunnilta hyvinvointialueille vuoden 2023 alusta on syytä tarkastella ja selkiyttää sosiaaliohjauksen toimenkuvaa ja sitä kautta tuoda erityissosiaaliohjauksen merkitystä esille. Sosiaaliohjauksen ja sosiaalityön tehtävissä olevien työtehtävien määrittelyä tulee myös selkeyttää suhteessa toisiinsa. Sosiaaliohjauksen työtehtävien koko ajan muuttuessa vaativimmaksi ja moninaisemmaksi on työkentältä noussut esille tarve erityissosiaaliohjaukselle sosiaaliohjauksen lisäksi. (Helminen, 2022.)

Sosiaaliohjauksessa on kyse ihmisen kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta. Usein asiakkaalla on useiden eri palveluiden tarpeita samanaikaisesti, minkä vuoksi ammattilaisen on kyettävä tunnistamaan oman ammatillisen osaamisen lisäksi alueen muiden toimijoiden palvelut. Aliresursoiduilla sosiaali- ja terveysalalla työntekijöillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta ylläpitää moniammatillista vuoropuhelua, sillä jaetun paradigman toteutuminen käytännössä vaatii sitä tukevia rakenteita. (Kananoja & Ruuskanen 2019.)

Tällä hetkellä julkisuudessa puhutaan paljon sosiaalityöntekijöiden pulasta. Heitä valmistuu, mutta töihin asti eivät välttämättä kaikki koskaan päädy, tai ei ainakaan tekemään suoraa asiakastyötä. Pienille paikkakunnille on vaikea saada sosiaalityöntekijöitä ja työntekijöiden puute kuormittaa olemassa olevia työntekijöitä, mikä sitten taas saattaa näyttäytyä niin, että työpaikkaa vaihdetaan.

Nyt olisi paikallaan tarkastella sitä, miten erityissosiaaliohjaajat voisivat täydentää sosiaalialan ammattilaisten joukkoa ja olla apuna sosiaalityöntekijöiden pulassa. Erityissosiaaliohjaus ja sosiaalityö ovat kaksi eri asiaa, mutta tarvitsevatko kaikki sosiaalityöntekijöiden asiakkaat todellakin sosiaalityötä, vai hyötyisivätköhän he kuitenkin enemmän erityissosiaaliohjauksesta? Tämä toki vaatisi sen, että erityissosiaaliohjauksen professio olisi selkeä ja tehtävänkuva kirkas, jotta olisi kaikille selvää kenelle kukin asiakas ohjautuu.

Sosiaalityöntekijäpula vaatii sosiaalialan kentältä nyt kykyä muuntautua ja muuttaa ajattelutapaansa. On osattava ajatella toisin kuin nyt, kun sosiaalityöntekijä on kaiken keskiössä. Sosiaaliohjaajat ovat vähitellen saaneet selkeän tehtävän ja jalansijan kentältä, mutta se vaati myös aikaa, ja nyt olisi tehtävä se työ, että YAMK-tason työntekijöille löytyy oma paikkansa. Erityissosiaaliohjaajat työskentelevät erityistä tukea tarvitsevien ihmisten kanssa. He tarjoavat asiakkailleen tukea, ohjausta ja apua erilaisissa elämäntilanteissa. Erityissosiaaliohjaajien vahvuuksia ovat palvelutuntemus ja –ohjaus, vuorovaikutus- ja kohtaamistaidot sekä laaja-alainen sosiaalipalvelujen tuntemus. He työskentelevät tiiviissä yhteistyössä muiden sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa varmistaen asiakkaiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin.

Me sosiaalialan asiantuntijat olemme tottuneet tekemään työtä monialaisen ja moniammatillisen tiimin jäsenenä. Ja täten käyttäen monipuolista asiantuntijuuttamme yhdessä asiakkaan kanssa hänen tarpeisiinsa vastaten. Vaikuttavaa vuorovaikutusta sosiaalialalla voi edistää monialaisen yhteistyön avulla. Siinä tavoitteena on poistaa päällekkäinen työ eri palveluissa, koota yhteen asiantuntijatieto ja muodostaa asiakkaan tilanteesta mahdollisimman hyvä kokonaiskuva eri palveluprosessin vaiheissa. (Mönkkönen ym. 2019.)

Sosiaalityöntekijäpulassa erityissosiaaliohjaajat voisivat tarjota merkittävää apua. He voivat toimia lisäresurssina sosiaalityöntekijöiden tiimeissä ja auttaa mm. asiakastapaamisten järjestämisessä, asiakastietojen hankinnassa ja dokumentoinnissa. Lisäksi erityissosiaaliohjaaja voisi tarjota myös ylimääräistä tukea sosiaalityöntekijöille kiiretilanteissa vapauttaen heidät syventymään enemmän heidän keskeisiin työvelvoitteisiinsa.

Erityissosiaaliohjaajat voisivat myös tarjota erityisosaamistaan palvelutuntemuksestaan ja tuoda asiantuntemusta ja näkökulmiaan tiimeille, mikä auttaisi palvelujen laadun ja tehokkuuden parantamisessa. He voisivat toimia linkkinä eri sosiaali-, kasvatus- ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä edistäen tiedonvaihtoa ja resurssien jakamista eri toimijoiden välillä. Sosiaalialan ammattilaisista lisäkoulutusta hakevat jo alan ammattilaiset sekä työkokemusta alalta monipuolisesti hankkineet. Koulutus vastaa työelämän tarpeisiin ja tuo asiantuntijuutta eri asiakasryhmien kanssa työskenteleville. Osaamistaan erityissosiaaliohjaajat voisivat hyödyntää ennaltaehkäisevässä työssä esimerkiksi kouluissa ja erilaisissa yhteisöissä. Ongelmia ehkäisemällä voidaan vähentää sosiaalityöntekijöiden työmäärää pitkällä aikavälillä.

Erityissosiaaliohjaaja ei korvaa eikä tee samanlaista työtä kuin sosiaalityöntekijä, mutta voi täydentää sosiaalityöntekijän työtä omalla asiantuntijuudellaan. Erityissosiaaliohjaajien roolin vahvistaminen sosiaalipalveluissa voisi ratkaista merkittävästi tätä yhteiskuntamme haastetta.

Kirjoittajat

Erityissosiaaliohjauksen (YAMK) opiskelijat:
Anne-Marie Peura, Saara Makkonen, Noora Dal Maso ja Riikka Liekkinen

Monialaisen kuntoutuksen (YAMK) opiskelija:
Henna Autio

Lähteet

Helminen, J. 2022. Sosiaaliohjauksen tekijät ja tehtävät. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Helsinki. Viitattu: 15.4.2024. Saatavilla: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-400-8

Kananoja, A. & Ruuskanen, K. 2019. Selvityshenkilön ehdotukset lastensuojelun toimintaedellytysten ja laadun parantamiseksi. Raportti 4/2019. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 11.4.2024. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4026-0

Mönkkönen, K., Kekoni, T. & Pehkonen, A. 2019. Moniammatillinen yhteistyö – Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Tallinna: Gaudeamus