Sosiaaliasiamiestoiminta muutosten aikakaudella

Kosken pitkäaikaisen sosiaaliasiamiehen Eija Hiekan raportti tarkastelee sosiaaliasiamiestoimintaa asiakaslain muutosten, rakenteellisen sosiaalityön sekä sosiaaliasiamiesten itsensä näkökulmasta. Millaisena sosiaaliasiamiestoiminnan tulevaisuus näyttäytyy, kun käynnissä ovat sote-uudistus sekä asiakas- ja potilaslakien muutosten valmistelu?

Sosiaaliasiamies ja rakenteellinen sosiaalityö -raportti jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä tarkastellaan sosiaalihuollon asiakaslakia, sosiaaliasiamiestoimintaa ja niiden tarkoitusta rakenteellisen sosiaalityön mahdollisuuksien ja kehittämisen näkökulmasta. Hiekka esittelee asiakaslain ja sosiaaliasiamiestoiminnan kehitystä vuosikymmenten aikana: tavoitteita ja toimia asiakkaan aseman vahvistamiseksi sosiaalihuollossa on ollut jo 70-luvulta lähtien, mutta varsinainen laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista tuli voimaan vuonna 2001. Samalla perustettiin sosiaaliasiamiehen tehtävä. Vuosien aikana sosiaaliasiamiesten lukumäärä on laskenut ja vain osa heistä tekee pelkästään sosiaaliasiamiestyötä, sillä sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtävät on usein yhdistetty samalle henkilölle. Samaan aikaan toimintaympäristö on monimutkaistunut.

Nyt valmistellaan yhdistettyä asiakas- ja potilaslakia, johon sisällytetään myös itsemääräämisoikeudet. Asiakaslakia on vuosien aikana päivitetty useasti, mutta merkittäviä muutoksia siihen ovat olleet muistutuksen aseman vahvistaminen sekä lisäys sosiaaliasiamiehen ammatillisesta kelpoisuudesta. Hiekka nostaa lainsäädännön muutoksen yhteydessä esiin tärkeän kysymyksen, onko sosiaaliasiamiestoiminnassa tarpeen tehdä rakenteellista ja ennakoivaa palvelujärjestelmän kehittämiseen tähtäävää tietotyötä vai reaktiivista asiakaslähtöistä työtä? Sosiaali- ja potilasasiamiehellä on paljon yhteistä, mutta myös eroavaisuuksia. ”Potilasasiamies on enemmän potilasta varten, kun sosiaaliasiamies on asiakkaan lisäksi myös yleisemmin kuntalaisia ja palvelujärjestelmän kehittämistä varten”, kuvailee Hiekka toiminnan eroja.

Rakenteellinen työ vaatii aikaa asiakastyössä kertyvän tiedon prosessoimiseen ja näkyväksi tekemiseen

Raportin toinen osa keskittyy rakenteelliseen sosiaalityöhön. Sosiaalihuoltolaissa rakenteellinen sosiaalityö keskittyy asiakastyöstä saadun tiedon välittämiseen ja sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämiseen kuntatasolla, mutta siihen liittyy myös laajemmin asiakasryhmien asian ajaminen ja asiakkaiden valtaistaminen toimimaan olosuhteiden parantamiseksi. Hiekka huomauttaa, että lain kapeamman määritelmän myötä asiakas jää lähinnä informantin rooliin eikä aktiiviseksi toimijaksi omien olosuhteidensa kehittämisessä.

Sosiaaliasiamiestoiminta tulee lähelle rakenteellista sosiaalityötä: asiakkaan neuvonta tähtää sosiaalipalvelujen ja oikeuksien toteutumisen kautta asiakkaan elämäntilanteen muutokseen, ja samalla asiamiestyöhön liittyy myös yhteiskunnallinen rakenteellinen muutostyö. ”Sosiaaliasiamiestyöstä käsin on mahdollisuuksia tukea paitsi kunnissa tehtävää laillisesti ja eettisesti kestävää asiakastyötä, myös rakenteellista sosiaalityötä ja ylipäänsä rakenteellista työtä ja sen kehitystä”, summaa Hiekka.

Hiekka tarkastelee asiamiestyössä tarvittavaa moninaista osaamista palvelujärjestelmän ja lainsäädännön tuntemuksesta vuorovaikutus- ja neuvottelutaitoihin. Hän vertailee myös sosiaalityöntekijän ja sosiaaliasiamiehen työssä tarvittavien taitojen yhteneväisyyksiä ja eroja. Haasteita rakenteelliselle työlle aiheuttaa asiakastyön viemä suuri osuus työajasta, sillä työyhteisölle kertyvän yhteisen tiedon prosessointiin ja näkyväksi tekemiseen tarvitaan aikaa.  

Onko sosiaaliasiamies alihyödynnetty resurssi?

Kolmannessa osassa Hiekka käsittelee sosiaali- ja terveysministeriön sosiaali- ja potilasasiamiestoiminnan nykytilasta ja haasteista teettämän selvityksen (Kumpula 2020, luettavissa tästä linkistä) aineistoa. Tarkastelun kohteena ovat sosiaaliasiamiesten käsitykset siitä, kokevatko he tekevänsä rakenteellista sosiaalityötä. Samalla selvitettiin, kokevatko sosiaaliasiamiehet, että asiamiestoimintaa tarvittaisiin Kelan ja TE-toimiston palveluihin ja pitäisikö sen ulottua varhaiskasvatuksen lisäksi muuhunkin opetus- ja sivistystoimeen.

Valtaosa vastanneista sosiaaliasiamiehistä kokee tekevänsä sosiaalihuoltolain mukaista rakenteellista sosiaalityötä. Noin 90 prosenttia vastanneista oli sitä mieltä, että heille kertyy sellaista tietoa asiakkaiden asemasta ja oikeuksista, jota olisi hyödynnettävä nykyistä paremmin sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. ”Sosiaaliasiamiesjärjestelmästä ei saa tulla rakenteellisen työn menetetty mahdollisuus”, Hiekka painottaa. ”Suuri huoleni on, että sosiaaliasiamiestoiminta kapeutuu kansalaisten suuren avun tarpeen vuoksi pelkäksi yksilölliseksi asiakastyöksi.” Kyselyn mukaan eniten työaikaa kuluukin asiakkaan oikeuksiin liittyvään neuvontaan ja asiakkaiden konkreettiseen avustamiseen.

63 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että Kelan sosiaaliturva-asiakkailla tulisi olla oikeus sosiaaliasiamiehen palveluihin. Kelan ja kuntien yhteisvastuullinen toimeentulotukijärjestelmä on haastava niin sosiaaliasiamiehen kuin asiakkaankin näkökulmasta, kun osa toimeentulotuesta haetaan Kelalta ja täydentävä tai ehkäisevä toimeentulotuki kunnilta. Nykyjärjestelmässä sosiaaliasiamieheen yhteyttä ottavalla asiakkaalla voi usein olla toimeentulotukeen liittyviä asioita, joista osa kuuluu sosiaaliasiamiehen tehtäviin ja osa ei.

Vastaajista lähes 44 prosenttia vastusti sosiaali- ja potilasasiamiesten yhdistelmätehtävien lisäämistä. Vaikka yhdistelmätehtävissä nähtiin hyötyjä esimerkiksi moniasiakkaiden tukemisessa, ovat tehtävään vaadittavat osaamisvaatimukset hyvin laajoja ja lisäkoulutuksen tarve olisi suuri. Sen sijaan yhteistyö sosiaali- ja potilasasiamiesten välillä nähtiin tärkeänä ja asiakas- ja potilaslakien yhdistämistä kannatettiin. ”Onko kyseessä kaksi eri ammattia, joilla on paljon yhteistä ja joitakin oleellisia eroja, jotka puoltavat yhteistyötä, mutta ei sulautumista?” kysyy Hiekka sosiaali- ja potilasasiamiesten yhdistämisestä. ”Voiko jopa kysyä, onko sosiaaliasiamiesammatti uhanalainen, tai ainakin vaarantunut ja siksi silmälläpidettävä?”

Tutustu raporttiin kokonaisuudessaan: