Oli ajan kysymys, milloin vanhuspalvelujen kiristyvien markkinoiden riskit nousevat uutisiin. Sosiaalihuollon asiakkaiden oikeuksien ja aseman kehitystä seuraaville sosiaaliasiamiehille kantautuu palautetta monen kokoisista kunnista, julkisista ja yksityisistä palveluista.
Yhteydenottajille on kerrottu asiakkaan oikeuksista ja annettu muistutus-, muutoksenhaku- ja kanteluneuvontaa. On selvitelty tilanteita palveluyksiköissä ja välitetty tietoa kuntiin, päättäjille sekä valvonta-, ohjaus- ja lupaviranomaisille. Vanhuspalveluissa todettuja ongelmia tapaa valitettavasti myös vammaispalveluissa, lastensuojelun sijaishuollossa, mielenterveyskuntoutujien ja päihdehuollon asumispalveluissa ja harvakseltaan varhaiskasvatuksessa.
Vanhusten tilanne on kuitenkin erityinen, sillä heidän palvelutarpeensa kasvu yltyy ja heillä lienevät suurimmat palvelujen laatu- ja saatavuuserot. Syystäkin huoli on nyt yhteinen herättäen monipuolista keskustelua ja aiheen tositoimiin.
Korjausliikkeet eivät kuitenkaan saa olla yhden palvelun paniikkiratkaisuja, eivätkä myöskään nollasummapeliä. Ei riitä, että vika lähtee, jos se vain vaihtaa paikkaa.
Sosiaalihuollossa on usein kyse perusoikeuksista. Lukuisat lait turvaavat asiakkaille tarvetta vastaavat palvelut ja oikeuttavat saamaan hyvää sosiaalihuoltoa ja kohtelua.
Lait ovat täynnä hyvää tarkoitusta, vain soveltaminen vaihtelee. Sosiaaliasiamiestyössäni on vahvistunut käsitys, että sosiaalihuollon asiakkaiden tarvitsemiin palveluihin ja niiden valvontaan on varattu riittämättömät resurssit. On kilpailutettu ja luotettu suosituksiin, omavalvontasuunnitelmien toteutumiseen ja jälkikäteiseen laillisuusvalvontaan.
Sosiaalipalvelu voi perustua moneen lakiin ja yhtä mutkikas on palaute-, muutoksenhaku- ja valvontajärjestelmä. Vaikka palveluyksiköiden sijaintikunnat ja asukkaiden sijoittajakunnat valvovat, ja niin tekevät myös ohjaus-, valvonta- ja lupaviranomaiset, näennäisen päällekkäisyyden sijasta voi jäädä valvontakatve.
Sanktiot ovat lieviä, korkeintaan huomautus tai uhkasakko. Sosiaalihuoltolaki velvoittaa henkilöstöä ilmoittamaan epäkohdista.
Vaikka ilmoittajaan ei saa kohdistaa kielteisiä vastatoimia, ilmoittamista arastellaan. Asioista voi kertoa myös nimettömästi valvontaviranomaisille tai sosiaaliasiamiehelle.
Markkinat toimivat vahvojen ehdoilla. Sosiaalihuollon tarkoitus on edistää ja ylläpitää hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta sekä vähentää eriarvoisuutta. Mitä isommasta yrityksestä on kyse, sitä vaikeampaa on nähdä liiketoiminnan olevan huonoimmassa asemassa olevien, oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon asialla.
Sote-palveluissa liikkuu iso raha ja palveluja on osattava ostaa vähintään yhtä hyvin kuin myyjät niitä myyvät. Hyvä laatu maksaa tuottipa sen kuka tahansa. Markkinoiden keskittyessä on hyvä arvioida päätyvätkö eurot sinne, missä niitä eniten tarvitaan ja mihin ne on tarkoitettu.
Mitä suuremmassa avun tarpeessa ja yksinäisempi ihminen on, sitä vähemmän hän pystyy etsimään, vertailemaan ja valitsemaan palveluja. Valvonnan lisääminen tuskin riittää ratkaisemaan sosiaali- ja terveyspalveluiden tarkoituksen ja markkinatalouden perustavanlaatuista ristiriitaa.
Samoin kuin asiakkailla on oikeus tarpeelliseen hyvää palveluun, sosiaalihuollon työntekijät ansaitsevat hyvät työolot, kohtuullisen korvauksen ja kiitokset arvokkaasta työstään.
Esimiesten tärkeä tehtävä on turvata eettisten periaatteiden mukaiset toimintaedellytykset. Henkilöstön asema heijastuu asiakkaaseen, ja toisinpäin.
Kuntiin on perustettu vanhusneuvostot ja hyvää tukea palveluiden kehittämiseen voi antaa myös asiakasraati, kokemusasiantuntijat, kehittäjäasiakkaat tai vertaisarviointi.
Paitsi lisää työntekijöitä ja monipuolisia palveluja, sosiaalialalla kaivataan myös lisää inhimillisyyttä, vuorovaikutusta, asiakkaiden herkkää kuulemista ja aitoa osallisuutta. Mieltä lämmitti lukea (KSML 2.2.) Zahmatkeshin pariskunnan osaamisesta ja esimerkillisestä hoivaasenteesta!
Eija Hiekka
Kirjoittaja on sosiaaliasiamies Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa.
Julkaistu Keskisuomalaisessa 13.2.2019
