Sote-uudistus ja hyvinvointialueiden toteutuminen aiheuttavat muutoksia, kun osa kuntien järjestämisvastuulle kuuluneista palveluista siirtyy hyvinvointialueiden vastuulle. Mitä tapahtuu esimerkiksi ikääntyneiden asumiselle? Kosken Kuka ottaa kopin ikääntyneiden asumisesta -hybriditilaisuudessa keskusteltiin ajankohtaisesta aiheesta ja tarkasteltiin asumisen kysymyksiä useista näkökulmista.
Kosken johtaja Marja Heikkilä kertoi tervetuliaissanoissaan päivän tilaisuuden taustalla olleesta Kokemukset näkyviksi -hankkeesta, jossa tarkasteltiin ikääntyneiden yhteisöllistä asumista, sen hyviä käytäntöjä ja haasteita. Heikkilä huomautti, että aktiivisella asuntopoliittisella otteella on tärkeä merkitys, jotta voidaan huomioida kaikkien ihmisten asumistarpeet – myös heidän, joista markkinat eivät ole kiinnostuneita.
Tilaisuuden avauspuheenvuorossa IHANA – Ikääntyvien hyvä asuminen Jyväskylässä -hankkeen hankekoordinaattori Sinikka Tyynelä totesi ikääntyneiden asumisen kehittämisen ottaneen viime vuosikymmenten aikana suuria harppauksia eteenpäin, kun aiheesta on tehty enemmän tutkimusta ja erilaisia asumisen vaihtoehtoja on tarjolla ikääntyneille monipuolisemmin. Hän esitteli myös Jyväskylän kaupungin suuntaviivoja ikääntyneiden asumiseen, jonka perusta rakentuu poikkihallinnolliselle yhteistyölle. Ikääntyneiden asumista kehitetään normaaliuden periaatteella, mutta jotta se voitaisiin toteuttaa onnistuneesti, on merkittävää tarjota monipuolisia asumista ja arkea tukevia palveluja. Yhdessä hyvin toimiessaan asumisen kehittäminen ja asumista tukevat palvelut voivat vähentää hoivapalvelujen tarvetta, joka on kasvamassa niin Keski-Suomessa kuin valtakunnallisesti tulevaisuudessa ikärakenteen muutoksen myötä.
Kokemuksia arjesta
Kokemuksia ja visioita ikääntyneiden hyvästä arjesta -osiossa kuultiin keskisuomalaisia esimerkkejä yhteisöllisyydestä ja uudenlaisesta ikääntyneiden asumisesta. Maaliskuussa valmistuneen Kankaan Ilonan asukastoimikunnan varapuheenjohtaja Maritta Jylhälehto kertoi monisukupolvisen yhteisöllisen talon arjesta. Jylhälehto valotti, että muuttopäätöksen takana olivat tulevaisuuteen varautuminen ja asumisneliöiden vähentäminen. Uudessa talossa on esimerkiksi useita yhteisiä tiloja, jotka tuovat lisäneliöitä tarvittaessa ja mahdollistavat kohtaamiset asukkaiden kanssa. Talon valmistuminen korona-ajan alussa hidasti yhteisen toiminnan järjestämistä ja yhteisöllisyyden rakentamista, mutta rajoitusten helpottaessa yhteinen tekeminen käynnistyi nopeasti erilaisten kerhojen ja lenkkiporukoiden perustamisen myötä. Myös yhteistyö opiskelijoiden kanssa on lähtenyt hyvin käyntiin: Jylhälehto toi tilaisuuteen terveiset eräältä opiskelijalta, joka kehui talon arkea, mutta toisaalta nosti esiin kehittämiskohteita yhteisistä tiloista ja toiminnasta.
Seuraavaksi vertaisohjaaja Paula Määttä kertoi Virtapiiri-toiminnasta ja sen historiasta. Virtapiirit tarjoavat ikääntyneille suunnattua, vapaaehtoisten vertaisohjaajien ohjaamaa monipuolista ryhmätoimintaa, jolla mahdollistetaan kohtaamisia ja mielekästä yhdessä tekemistä sekä ehkäistään yksinäisyyttä. Määttä kertoi, kuinka Virtapiiri tarjoaa juttuseuraa ja luo turvallisuuden tunnetta, kun puuttuvien osallistujien perään kysellään ja heistä huolehditaan. Kahvikupin äärellä vaihdetaan kuulumisia ja monipuolista ohjelmaa järjestetään osallistujien kesken heidän osaamisestaan ja mielenkiinnon kohteistaan liikkeelle lähtien.
Osion viimeisessä puheenvuorossa Jyväskylän Hoivapalveluyhdistyksen Eloa Elokotiin -projektin projektipäällikkö Piia Altti kertoi kokemuksia yhteisöllisyyden rakentamisesta Lutakon asuinalueella Jyväskylässä. Lutakon alueella ei ole yhteisiä tiloja, joissa kokoontua, mutta toiminnan kehittämiseen oman haasteensa toi hankkeen aikana alkanut koronapandemia. Miten yhteisöllistä, osallistavaa ja ennaltaehkäisevää toimintaa voidaan kehittää asuinalueella ”seinättömästi” niin, ettei se ole riippuvainen tiloista? Keskeisiksi tekijöiksi muodostuivat Lutakon puistoalueet, joissa järjestettiin monipuolista toimintaa, johon voi osallistua oman toimintakyvyn mukaan. Samalla yhteinen tekeminen mahdollisti asukkaiden kohtaamiset ja uusien ystävyyssuhteiden solmimisen, sillä monet Lutakossa asuvat ikääntyneet ovat muuttaneet asuinalueelle muualta.
Kuka ottaa kopin ikääntyneiden asumisesta?
Ennen iltapäivän yhteiskeskustelua tilaisuudessa kuultiin puheenvuoro asumisen suunnitteluun valtakunnallisesta näkökulmasta, kun Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn erikoisasiantuntija Sonja Manssila kertoi ikääntyneiden asumisen kehityksestä ja erilaisista asumisen muodoista. Merkittäviä tekijöitä rahoituksen myöntämiseen ikääntyneiden asumisen osalta ovat monimuotoisuus, sijainti ja asumismenojen enimmäismäärä. Hankkeisiin vaaditaan toimijoilta vahvaa sitoutumista ja niiden kestäessä vuosikymmeniä on edellä mainittuihin ominaisuuksiin tärkeä kiinnittää huomiota. Manssila nosti esiin myös yhteisöllisen asumisen, joka on yksi ikääntyneiden asumisen trendeistä. Ikääntyneiden yhteisöllisessä asumisessa kiinnitetään huomiota palvelujen saavutettavuuteen, asumisen esteettömyyteen ja osallistumisen mahdollisuuksiin, joihin voidaan vaikuttaa rakentamisen kautta. Esimerkiksi ARA tukee yhteistilojen rakentamista.
Keskiviikon tilaisuuden päätti keskustelu, jossa pohdittiin yhdessä, kuka ottaa kopin ikääntyneiden asumisesta, kun sote-uudistus jakaa vastuun kunnan ja hyvinvointialueen kesken? Alustuspuheenvuorot teemaan pitivät Keski-Suomen hyvinvointialueen väliaikaisen valmistelutoimielimen sote-jaoston puheenjohtaja Tuija Koivisto ja Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Paula Vasara. Koivisto esitteli puheenvuorossaan kuntien ja hyvinvointialueen tehtävänjakoa asumisen asioissa: kun kotona asumisen tukeminen ja erityisryhmien asumispalvelut siirtyvät hyvinvointialueen vastuulle, jää kuntien järjestettäväksi edelleen esimerkiksi kaavoitus ja asumisen kehittämisen koordinointi. Yhteisenä vastuuna kummallakin on hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen omilla tehtäväalueillaan. Keski-Suomen kunnat ovat hyvin erilaisia eikä kaikissa kunnissa ole riittävästi tietoa asuinolosuhteista, asumistarpeista ja -toiveista. Riittämätön esteetön asuntokanta on myös haaste alueella, eikä muutto omia asumistarpeita paremmin vastaavaan asuntoon ole ikääntyneelle aina mahdollista, jos omaa kotia ei saada myydyksi tai myynnistä saatu varallisuus ei riitä kattamaan uuden asunnon ostoa. Tilanteen ratkaisemiseksi myös Koivisto allekirjoitti aiemmissa puheenvuoroissa mainitun poikkihallinnollisen yhteistyön merkityksen.
Vasara huomautti omassa puheenvuorossaan, että yhteiskunnallisessa keskustelussa korostetaan paljon yksilön omaa vastuuta asumisen asioissa ja tulevaisuuteen varautumisessa. Samaan aikaan ihmiset tarvitsevat tietoa ja neuvontaa siitä, millaisia vaihtoehtoja edes on olemassa. Markkinat voivat tarjota asumisratkaisuja ja ikääntyneen läheiset antaa tukea arjessa selviytymiseen, mutta nämä vaihtoehdot eivät ole kaikille mahdollisia. ”Jokainen meistä kuitenkin on huolenpidon tarpeessa ja huolenpidon arvoinen – niin kauan kun se muistetaan ja katsellaan sen linssin läpi asumisen ja hoivan kehystä, niin ehkä asiat ovat ihan hyvällä tolalla”, päätti Vasara puheenvuoronsa.
Yhteisessä keskustelussa osallistujia kiinnostaviksi kysymyksiksi nousivat sote-alan henkilöstöpula, lainsäädännön muutokset, lähipalvelujen turvaaminen sekä teknologian hyödyntäminen palveluissa. Lopuksi osallistujilta kysyttiin Mentimeter-alustan avulla, mille tahoille vastuu ikääntyneiden asumisesta tulevaisuudessa kuuluu. Vastuutahoksi osallistujat näkivät äänten perusteella kunnan, mutta muita merkittäviä tahoja ikääntyneiden asumisen kehittämisessä nähtiin olevan hyvinvointialue ja järjestöt, unohtamatta asukkaiden ääntä asumisen kysymyksissä.
Esitysten diat ovat saatavilla Kosken Tapahtumien materiaalit 2021 -osiossa.
