Ikääntyneiden asumiseen liittyvissä poliittisissa ohjelmissa korostetaan ikääntyneiden omaa vastuuta ennakoida asumistarpeitaan ja varautua niiden muutoksiin tulevaisuudessa. Ennakointi ja varautuminen vaativat kuitenkin tietoa erilaisista asumisvaihtoehdoista sekä mahdollisuuksia tehdä valintoja.
Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmassa (2013–2017) ja Ikääntyneiden asumisen toimenpideohjelmassa (2020–2022) yhtenä keskeisenä seikkana mainitaan oman asumisen ennakointi ja varautuminen. Tarkoituksena on, että ikääntynyt pohtisi nykyistä asumismuotoaan ja sen soveltuvuutta asumiseen myös tulevaisuudessa, jotta mahdollisiin asumistarpeiden muutoksiin voisi varautua ajoissa: onko rakennuksessa hissiä tai ovatko asuintilat useassa eri kerroksessa? Onko kodissa korkeita kynnyksiä? Ovatko palvelut ja harrastukset kymmenien kilometrien päässä ja lähin naapurikin kaukana? Voiko talon ja pihan ylläpito käydä raskaaksi, jos oma toimintakyky heikkenee? Kun asumistarpeiden muutoksiin varaudutaan ajoissa, on ikääntyneellä mahdollisuus tehdä itse valintoja asumisensa suhteen.
Tiedonsaanti merkittävässä asemassa ennakoinnin ja varautumisen kannalta
Asumistarpeiden ennakointi ja niiden muutoksiin varautuminen sälyttää paljon vastuuta ikääntyneelle. Päätöksiä varten tarvitaan tietoa: millaisia korjaus- ja muutostöitä nykyisessä asunnossa voitaisiin tehdä ja millaista avustusta siihen voi saada? Millaisia asumisvaihtoehtoja on tarjolla omassa kotikunnassa tai sen lähiympäristössä? Palvelujärjestelmän monimutkaistuessa ja pirstaloituessa sekä tiedon siirtyessä entistä enemmän Internetiin, muuttuu esimerkiksi erilaisten palvelujen vertaileminen haastavaksi ja digiosaamista vaativaksi. Ikääntyneille kohdistettua asumisneuvontaa tulisi lisätä, jotta ikääntyneet olisivat paremmin tietoisia uusista asumisratkaisuista sekä mahdollisuuksista saada tukea kotona tehtäviin korjauksiin.
Vaihtoehtoja on – mutta millaiset ovat mahdollisuudet valita?
Itsemääräämisoikeutta ja mahdollisuuksia valita korostetaan nykyaikana, mutta kuinka kaukana aidon valinnan kokemuksesta ollaan ikääntyneiden asumiseen liittyvissä kysymyksissä? Siihen vaikuttavat tiedonsaannin lisäksi monet tekijät, kuten se, millaista asumista paikkakunnalla tai sen lähiympäristössä on tarjolla. Omia tarpeita ja toiveita vastaava asumisvaihtoehto voi olla olemassa, mutta se voi olla kustannuksiltaan liian kallis tai jonot asuintoihin liian pitkiä. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset voivat toimia portinvartijoina asumispalveluihin. Valintoihin vaikuttavat merkittävästi ikääntyneen läheiset, jotka voivat tukea häntä päätöksessään tai pyrkiä vaikuttamaan siihen. Lisäksi kulttuuriset odotukset vaikuttavat asumispäätöksiin: toiset valinnat nähdään normaaleina tietyissä elämänvaiheissa ja toiset poikkeavina, mikä nostaa kynnystä valita jälkimmäinen vaihtoehto. Asumiseen liittyviä valintoja rajaavat hyvin monet seikat ja toimijat, mikä herättää kysymyksen siitä, millaiset mahdollisuudet ikääntyneellä on tehdä valintoja asumisensa suhteen vai ajautuuko hän vain tiettyihin ratkaisuihin?
Ikääntyneiden asuminen kysymyksiin tarvitaan uudenlaisia ratkaisuja
Usein julkisessa keskustelussa ikääntyneiden asumisvaihtoehdot rajautuvat kahteen: omassa kodissa mahdollisimman pitkään asumiseen tai tehostettuun palveluasumiseen, kun kotona asuminen ei ole mahdollista kotiin annettavien palvelujen avulla. Näiden kahden vaihtoehdon väliin jää kuitenkin suuri kirjo erilaisia asumisratkaisuja, jotka vastaavat elämäntavoiltaan, taustoiltaan ja toimintakyvyltään erilaisten ikääntyneiden tarpeisiin. Tärkeää onkin varmistaa, että tieto näistä vaihtoehdoista on myös ikääntyneiden saatavilla.
Vapaaehtoinen muuttaminen on jäänyt usein julkisessa keskustelussa taustalle, sillä usein kotiin yhdistetään ajatus pitkäaikaisuudesta ja pois muuttaminen nähdään jopa kodin menetyksenä. Koti voidaan kuitenkin rakentaa uudelleen uuteen paikkaan, sillä fyysistä rakennusta merkittävämpi tekijä arjessa voi olla myös tuttu asuinympäristö, yhteisö tai mahdollisuudet osallistua mielekkääseen toimintaan helposti. Usein halutaan asua kodissa, joka sopii elämäntilanteeseensa paremmin ja antaa mahdollisuuden elää omien toiveidensa mukaista elämää.
Lähteet:
Jalava, Janne & Lahtinen, Henri & Tyvimaa, Tanja & Vuorela, Maarit & Arolinna, Sari 2017. Ikääntyneiden asumisratkaisujen tarve ja toteutus. Ympäristöministeriön raportteja 16.
Jolanki, Outi 2016. Liian vanha vai liian nuori muuttamaan? Iän merkitys asumisen valinnoissa. Teoksessa Juhila, Kirsi & Kröger, Teppo (toim.) Siirtymät ja valinnat asumispoluilla. SoPhi 133. Jyväskylän yliopisto.
Jolanki, Outi & Kröger, Teppo 2015. Onko vanhalla vara valita? Vanhojen ihmisten uudet asumisvaihtoehdot. Teoksessa Häkli, Jouni & Vilkko, Risto & Vähäkylä, Leena (toim.) Kaikki kotona? Asumisen uudet tuulet. Gaudeamus: Helsinki.
Koskiaho, Briitta & Saarinen, Erja 2019. Ihan pihalla? Vanhat ihmiset digitaalisen maailman myllerryksessä: neuvonnan, ohjauksen ja asioiden ajamisen järjestäminen. SOSTEn julkaisuja 2/2019. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry. Helsinki.
Raitakari, Suvi & Juhila, Kirsi 2016. Asumispolkujen tutkimisen lähtökohdat ja menetelmät. Teoksessa Juhila, Kirsi & Kröger, Teppo (toim.) Siirtymät ja valinnat asumispoluilla. SoPhi 133. Jyväskylän yliopisto.
Vasara, Paula 2016. Mahdollinen, välttämätön, väistämätön: Jatkuvuudet ja siirtymät iäkkäiden asumiskertomuksissa. Teoksessa Juhila, Kirsi & Kröger, Teppo (toim.) Siirtymät ja valinnat asumispoluilla. SoPhi 133. Jyväskylän yliopisto.
Vanas, Antti 2020. Vanhukset eivät halua viivyttää muuttopäätöstä loputtomiin – turvaton koti ei ole koti lainkaan. Super-lehti 10.9.2020. https://www.superlehti.fi/hyvinvointi/vanhukset-eivat-halua-viivyttaa-muuttopaatosta-loputtomiin-turvaton-koti-ei-ole-koti-lainkaan/
