Meijän Mieli -hankkeen Merja Angle ja Katja Remes pohtivat kirjoituksessaan vapaaehtoisen tuen merkitystä mielenterveystoipujan rinnalla. Vapaaehtoinen voi tarjota toipujalle erityyppistä tukea kuin ammattilainen – kumpiakin tarvitaan. Vapaaehtoistoiminta tarvitsee kuitenkin toimiakseen resursseja ja koordinointia.
Viime vuosina maailmaa ovat koetelleet erilaiset kriisit, joilla on ollut vaikutuksensa ihmisten hyvinvointiin. Keskisuomalaisen artikkelissa 28.12.-22 todettiin, että korona-aika on lisännyt nuorten ahdistuneisuutta, yksinäisyyttä ja syrjäytymistä Keski-Suomessa. Näihin haasteisiin Meijän Mieli -hanke on pyrkinyt vastaamaan nuorille mielenterveystoipujille suunnatulla kaveritoiminnalla, jota on pyöritetty poikkeuksellisen haastavan maailmantilanteen vallitessa. Hankkeen kouluttamat vapaaehtoiset ovat viimeisen parin vuoden aikana kohdanneet 195 nuorta live- ja digikaveritoiminnassa. Toiminnasta saatujen kokemusten perusteella haluammekin nyt korostaa vapaaehtoistoiminnan merkityksellisyyttä nuorten yksinäisyyden ja syrjäytymisen ehkäisemisessä sekä mielen hyvinvoinnin tukemisessa ammattilaisten rinnalla.
Usein tuodaan esille näkökulma, että vapaaehtoistoiminnalla ei saa korvata ammattilaisten tekemää työtä. Me haluamme pohtia asiaa myös toisinpäin; ammattilainen ei korvaa vapaaehtoista. Emme halua vähätellä ammattilaisten roolia vaan muistuttaa vapaaehtoisten tarjoamasta erityyppisestä tuesta. Vapaaehtoisen ja toipujan välinen suhde on tasavertaisempi, kun taas ammattilaisen rinnalla toipuja saattaa kokea olevansa vain passiivinen avunsaaja. Kokemusten vaihto puolin ja toisin edistää vapaaehtoisen ja toipujan yhdenvertaisuutta, mitä ammattilaisen ja toipujan välisessä suhteessa harvoin tapahtuu. Parhaimmillaan tasavertainen toimijuus voi madaltaa kynnystä ottaa puheeksi aratkin puheenaiheet, joista ei ammattilaisen kanssa välttämättä uskalleta puhua. Vertaiselta vapaaehtoiselta toipuja saa myös toivoa omaan toipumiseen, kun kuulee jonkun muun kokemuksista.
Vapaaehtoisella ei kuitenkaan tarvitse olla omakohtaista kokemusta mielen haasteista ollakseen toipujan tukena. Meijän Mielen kaveritoiminnassa olemme havainneet, että jo pelkkä rento yhdessäolo, arkinen jutustelu, mielekäs puuhailu yhdessä sekä altistuminen uusille ympäristöille ja kokemuksille vievät nuoren ajatuksia pois mielen haasteista ja auttavat häntä näkemään toivon pilkahduksia omassa tilanteessaan. Näitä asioita ei ammattilaisen kanssa useinkaan koeta, koska ammattilaisen ja toipujan välinen suhde perustuu vahvasti hoitoprosessiin. Mielestämme vapaaehtoistoiminnan potentiaalin hyödyntämisellä voitaisiin parhaimmassa tapauksessa vähentää painetta ruuhkautuneissa mielenterveyspalveluissa. Vapaaehtoistoiminta ei kuitenkaan pyöri omillaan, vaan tarvitsee toimiakseen resursseja ja koordinointia.
Mielipidekirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 19.4.2023. Pääset katsomaan tekstin tästä linkistä.
Kirjoittajat
Merja Angle, hankekoordinaattori, Meijän Mieli -hanke
Katja Remes, hanketyöntekijä, Meijän Mieli -hanke
