Kosken harjoitteluraportteja -sarjan tuorein julkaisu tarkastelee henkilökohtaisen avun keskusten nykytilannetta ja toimintaa Suomessa. Sosiaalityön opiskelija Selja Kuitusen tekemä selvitys toimii alkukartoituksena ja keskustelunavauksena keskustoiminnan ja henkilökohtaisen avun työnantajamalliin liittyvien riittävien tukitoimien tarpeellisuudesta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Vammaispalvelujen käsikirjan mukaan henkilökohtaisen avun keskukset tarjoavat ohjausta ja neuvontaa henkilökohtaiseen apuun liittyvissä kysymyksissä sekä tarjoavat avustajavälitystä. Henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan toisen ihmisen antamaa välttämätöntä apua tavanomaisen elämän asioissa, joita vammainen henkilö ei pysty itse joko kokonaan tai osittain vamman tai sairauden vuoksi tekemään. Yksi henkilökohtaisen avun järjestämistavoista on työnantajamalli, jossa vammainen henkilö palkkaa avustajansa itse. Nykyisessä vammaispalvelulaissa säädetään, että kunnilla on velvollisuus auttaa ja opastaa vammaista henkilöä työnantajamalliin liittyvän avustajan palkkaamiseen liittyvissä asioissa.
Erilaisia toimintamalleja henkilökohtaisen avun keskuksille on kehitetty vuosien aikana esimerkiksi osana Sentteri-hanketta. Myös Kosken ja Tuki- ja osaamiskeskus Eskoon yhteisessä HAVU-hankkeessa (2009–2011) kokeiltiin henkilökohtaisen avun ohjaus- ja neuvontapalvelujen keskittämistä erityisiin keskuksiin Keski-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla. Hankkeesta saadut kokemukset osoittivat, että henkilökohtaisen avun keskukset voivat toimia osaamisen keskittyminä, joiden asiantuntemusta hyödyntävät vammaisten työnantajien ja avustustehtävien työnhakijoiden lisäksi muut tahot. Keski-Suomeen ei kuitenkaan saatu perustettua pysyvää henkilökohtaisen avun keskusta.
Henkilökohtaisen avun keskusten toimintamallit vaihtelevat
Henkilökohtaisen avun keskusten nykytilaa ja toimintaa selvitettiin kyselyn avulla, joka välitettiin 14 keskukseen eri puolilla Suomea. Näistä kahdeksan vastasi kyselyyn. Sen avulla haluttiin selvittää mm. keskusten toiminnan organisoitumista ja palveluvalikoimaa.
Henkilökohtaisen avun keskukset toimivat Suomessa hyvin eri tavoin. Keskitettyä henkilökohtaisen avun neuvontaa ja ohjausta toteutettiin useiden eri nimikkeiden alla. Toiminta voikin näyttäytyä ulospäin epäselvänä ja vaatia potentiaalisilta asiakkailta selvitystyötä, miten oman kunnan alueella neuvontaa ja ohjausta järjestetään.
Kyselyyn vastanneiden henkilökohtaisen avun keskusten koossa ja toiminta-alueiden laajuudessa oli eroavuuksia. Henkilöstön määrä vaihteli parista työntekijästä yli kymmeneen, ja joillakin keskuksilla oli myös omia henkilökohtaisia avustajia. Myös asiakasmäärissä oli suuria eroja: asiakkaita tuli keskuksille vuosittain muutamasta sadasta yli viiteen tuhanteen. Kaikki keskukset tarjosivat palveluja vaikeavammaisille työnantajille, mutta muut asiakasryhmät aiheuttivat vastauksissa hajontaa. Monien keskusten toiminta kattoi koko hyvinvointialueen, mutta joidenkin tapauksissa siirtymä hyvinvointialueisiin tulee laajentamaan tai kaventamaan toiminta-aluetta.
Palveluvalikoimaan kuului jokaisella keskuksella sekä työnantajien että muiden tahojen neuvonta ja ohjaus ja apu työpaikkailmoituksen laatimiseen. Muuten keskusten tarjoama tuki vaihteli suuresti. Monet tarjosivat apua työnantajan kirjallisiin tehtäviin sekä avustajien välittämiseen. Useissa keskuksissa rekrytointiapua tarjottiin myös työsopimuksen laatimiseen ja työhaastatteluihin. Sen sijaan koulutusten tarjoaminen jakoi kyselyyn vastanneita keskuksia: osa tarjosi koulutuksia laajasti eri kohderyhmille ja toiset eivät ollenkaan. Työnohjausta järjestettiin vain yhdessä keskuksessa.
Hyvinvointialueiden tulo nostattaa kysymyksiä neuvonnan ja ohjauksen järjestämisestä
Henkilökohtaisen avun keskuksille ei ole Suomessa yhtenäistä mallia. Eroistaan huolimatta ne toimivat tapana keskittää henkilökohtaiseen apuun liittyvää osaamista ja tarjoavat lakisääteistä neuvontaa ja ohjausta työnantajana toimimiseen. Tukea voisi kuitenkin tarjota laajemmin ja eri kohderyhmille. ”Laajasti toimivan keskuksen antamaa turvallisuuden tunnetta ja sen vaikutuksia vammaisen työnantajan hyvinvointiin ei voida vähätellä”, korostaa Kuitunen selvityksessään.
Työnantajamalliin yhdistettävällä riittävällä tuella mahdollistetaan vammaisten henkilöiden toimijuus ja osallisuus omassa arjessaan sekä heidän yhdenvertaisten oikeuksien toteutuminen paremmin. Henkilökohtaisen avun keskukset voivat vastata tuen ja tiedon tarpeeseen sekä olla kustannustehokas tapa keskittää osaamista tulevilla hyvinvointialueilla. Lisääntynyt tieto ja asianmukainen tuki mahdollistavat myös sen, että useampi vammainen henkilö voi kiinnostua ja valita työnantajamallin henkilökohtaisen avun järjestämiseksi.
Selvityksessä nostetaan esiin näkemys myös siitä, että nykyiset henkilökohtaisen avun keskukset kattavat vain osan Suomesta: miten muilla tulevilla hyvinvointialueella vastataan lakisääteiseen velvollisuuteen ohjauksen ja neuvonnan järjestämisestä? Keski-Suomessa ei tällä hetkellä ole omaa henkilökohtaisen avun keskusta. Keskustoiminta on tarkoitus käynnistää hyvinvointialueelle siirryttäessä ja sitä valmistellaan Tulevaisuuden sote-keskuksen Sosiaalihuollon kehittämisohjelmassa yhdessä keskisuomalaisten vammaisalan toimijoiden kanssa.
Tutustu Henkilökohtaisen avun keskukset. Nykytilanne ja toimintatavat -harjoitteluraporttiin tästä linkistä (pdf)
