Yhteisö- ja luontolähtöiset menetelmät käynnistivät kevätkauden työpajat TASOS- hankkeessa. Yhteisötyötä käsittelevässä alustuksessa luotiin katsaus yhteisötyön paikkaan ja rooliin sosiaalityössä eri aikoina. Yhdyskuntatyö, aluetyö, lähityö, yhteisöllinen työ ja viimein yhteisösosiaalityö ovat kulkeneet osana modernisoitunutta sosiaalityötä, mutta edelleen yhteisötyö kamppailee asemastaan yksilötyöhön painottuvassa sosiaalityön työkulttuurissa
Aikuissosiaalityön tiekartassa, tulevaisuuden sote- keskushankkeessa ja sosiaalihuollon kehittämisohjelmassa yhteisötyö on nostettu vahvasti tavoiteltavaksi työotteeksi. Tasos- hankkeen kunnissa on tarkoitus käynnistää uudenlaisia yhteisötyön kokeiluja ja löytää yhteisötyölle vahvempi ja selkeämpi rooli osana tulevaisuuden sosiaalityötä.
Aila- Leena Matthies käsitteli puheenvuorossaan ekososiaalista lähestymistapaa aikuissosiaalityössä. Kestämätön kehitys kohdistuu globaalisti ja paikallisesti ankarimmin heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin, jotka kaikkein vähiten ovat aiheuttaneet kriisiä. Ympäristöoikeudenmukaisuus syventää ja täydentää ihmisoikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia. Niukkenevien luonnonvarojen päätösvallasta käydään yhä kiivaampaa taloudellista kilpailua. Ihmisten perustarpeet ovat kuitenkin riippuvaisia näistä luonnonvaroista. Sosiaalityössä saadaan ensikäden tietoa kriisien seurauksista ja sosiaalityö voi olla eturintamassa kehittämässä ratkaisuja; sosiaalityö voi olla vaikuttamassa poliittis- rakenteellisella tasolla maapallon resurssien käytöstä oman asiantuntijuuden pohjalta, paikallistasolla voidaan edistää rakenteellisesti yhteisöllistä toimintaa kestävään luonnonvarojen käyttöön ja yksilötasolla tunnistaa epäoikeudenmukaisia ratkaisuja esimerkiksi asunnon ja asuinalueen laadun osalta tai palvelujen saatavuuteen liittyen. Talouden valtavirtojen ulkopuolella elävät yksilöt ja yhteisöt ovat kehittäneet ekososiaalisia innovaatioita; esimerkiksi kierrätys, uusiotuotanto, tuunaus, hävikkiruuan hyödyntäminen voivat olla malleja siirtymälle kestävämpään yhteiskuntaan.
Elisa Rainerma kertoi luontolähtöisistä menetelmistä, joita pidetään yhtenä ekososiaalisen sosiaalityön ruohonjuuritason konkreettisista sovelluksista. Tavoitteellisten luontolähtöisten menetelmien avulla voidaan parantaa asiakkaan elämäntilannetta yksilötasolla ja yhteisöissä, joissa asiakas elää. Vuorovaikutus asiakkaan kanssa voi olla helpompaa luonnossa ja erilaisten toimintojen ohessa. Luontolähtöiset menetelmät voivat tarjota asiakkaalle uudenlaista toimintaa, joka rohkaisee osallistumaan ja toimintojen kautta voi löytyä uudella tavalla merkityksellisyyden kokemuksia. Elisa oli koonnut käytännön esimerkkejä luontolähtöisten menetelmien käytöstä ja kertoi vielä tarkemmin kolmesta sovelluksesta: ryhmämuotoisesta patikkatoiminnan mallista, ”Pekankadun” pihaprojektista ja maahanmuuttajanaisten ”tuunauspajasta”. Luontolähtöiset menetelmät voivat vahvistaa voimavaralähtöistä työotetta aikuissosiaalityössä. Ajankohtainen koronatilanne alleviivaa ekososiaalisen lähestymistavan välttämättömyyden sosiaalityössä – se voi tarjota myös uusia mahdollisuuksia ja haastaa totuttua työkulttuuria.
Kirsi Miettinen ja Henna-Mari Pekkanen kertoivat Saarijärvellä olevasta Saarikan avoimesta kohtaamispaikka Meidän Tuvasta. Toiminta on alun perin ideoitu aikuissosiaalityössä sosiaalisen kuntoutuksen kehittämishankkeena ja hankkeen jälkeen se on jäänyt osaksi pysyvää toimintaa. Meidän Tupa toiminnassa aikuissosiaalityöhön on saatu uudenlaisia sisältöjä sosiaaliseen kuntoutukseen myös kehittäjäasiakasryhmän yhteiskehittämisen myötä. Toimintaa on laajennettu Saarikan muihin kuntiin Pop-Up- Tuvilla. Toiminnat suunnitellaan asiakkaiden toiveiden pohjalta ja osallistuminen on vapaaehtoista. Paikalla on aina sosiaalisen kuntoutuksen sosiaaliohjaaja sekä vuorotellen toinen sosiaaliohjaaja tai sosiaalityöntekijä. Yhteistyötä tehdään laajasti eri tahojen kanssa. Saimme työpajaan myös asiakkaiden videotervehdyksen eikä kenellekään jäänyt epäselväksi se, miten tärkeänä kohtaamispaikka koetaan!
