Kolmevuotisen taipaleensa aikana Yhdessä ei olla yksin -hankkeessa on pyritty vähentämään yksinäisyyttä ja poistamaan osallistumisen esteitä. Hankkeen havainnoista ja toimintasuosituksista on julkaistu raportti Yksinäisyyden monet ulottuvuudet, jossa pureudutaan yksinäisyyden taustalla oleviin tekijöihin ja tuodaan esille hyviä käytäntöjä, joilla yksinäisyyttä voidaan vähentää.
”Syksyllä havahduin ajatukseen, että hankkeen työntekijöille on vuosien aikana kertynyt niin paljon tietoa ja havaintoja yksinäisyydestä ja sen vähentämisestä, että ne on jollain tavalla tehtävä näkyväksi”, projektikehittäjä Anja Saksola kertoo raportin ideasta. Havaintoja teemoitellessa syntyi ajatus yksinäisyyden taustatekijöiden neljästä tasosta: syitä yksinäisyyteen voi löytyä yksilöllisistä taustatekijöistä, elämäntilanteesta, toimintaympäristöstä ja yhteiskunnasta. Jokaisen yksinäisen tarina on ainutlaatuinen yhdistelmä eri tasoilta löytyviä tekijöitä, eikä yksinäisyyden vähentämiseksi voida tehdä kokonaisvaltaista työtä toimimatta jokaisella tasolla.
Nelikenttä auttaa hahmottamaan yksinäisyyden taustatekijöitä
Millaisia yksinäisyyden taustatekijöitä raportissa käsitellään? Yksilölliset yksinäisyydelle altistavat tekijät liittyvät usein yksilön ominaisuuksiin, kykyihin tai elämän varrella kertyneisiin kokemuksiin. Toisaalta yksilölliset ominaisuudet ja voimavarat, kuten resilienssi, voivat auttaa haastavissa elämäntilanteissa ja ylläpitää positiivista suhtautumista tulevaisuutta kohtaan. Yksinäisyyden kokemukset voivat myös kiinnittyä tiettyihin elämäntilanteisiin tai niissä tapahtuviin muutoksiin. Tällöin yksinäisyys voi olla väliaikainen olotila tai pitkittyä pahimmillaan vuosiksi, jos yksinäinen ihminen ei saa apua tilanteeseensa.
Yksilöön ja hänen elämäntilanteeseensa liittyvien tekijöiden lisäksi toimintaympäristö ja yhteiskunta vaikuttavat yksinäisyyden kokemiseen. Onko toimintaympäristössä avoin ja yhteisöllinen ilmapiiri, joka mahdollistaa ihmisten kohtaamisen ja mielekkään tekemisen löytämisen? Toimintaympäristössä voi olla myös konkreettisia osallistumisen esteitä, kuten huonot kulkuyhteydet tai kohtaamispaikkojen puuttuminen, jotka vaikeuttavat osallistumista ja ihmisten kohtaamista. Lisäksi yhteiskunnan tasolla on mekanismeja, jotka voivat lisätä yksinäisyyttä suoraan tai välillisesti. Esimerkiksi yhteiskunnan eriarvoistumisen ja yksinäisyyden lisääntymisen välillä on yhteys.
Saksola muistuttaa, ettei raportin listaus yksinäisyyden taustatekijöistä ole kaikenkattava, vaan se perustuu hankkeessa tehtyihin havaintoihin. Julkaisun liitteistä löytyykin tyhjä versio yksinäisyyden taustatekijöiden nelikentästä, jonka avulla voi pohtia yksinäisyyteen ja osallisuuteen vaikuttavia seikkoja.
Kolmannella sektorilla suuri merkitys yksinäisyyden vähentämisen työssä
Yksinäisyyden taustatekijöiden ohella raportissa tuodaan esiin hyviä käytäntöjä, joilla on purettu osallistumisen esteitä. Esimerkiksi järjestöt ja yhdistykset järjestävät eri kohderyhmille monipuolista toimintaa, joissa ihmiset saavat mahdollisuuden tulla kohdatuiksi. Myös uusia keinoja ja välineitä tulee kokeilla ihmisten tavoittamiseksi: Yhdessä ei olla yksin -hankkeessa perustettiin esimerkiksi omaishoitajille sekä nuorille Discord-ryhmiä, joissa kohtaamiset ja tiedonvälitys tapahtuivat Internetin välityksellä, ja kokeiluista saatiin myönteistä palautetta.
Yksinäisyyden monet ulottuvuudet -raportissa korostetaan etenkin matalan kynnyksen kohtaamispaikkojen merkitystä ja mahdollisuuksia yksinäisyyden vähentämisessä. Kohtaamispaikkojen kävijöille ja vapaaehtoisille hankkeen aikana tehdyt kyselyt kertovat, että kohtaamisten lisäksi paikat antavat syyn lähteä liikkeelle ja mahdollisuuden tuntea itsensä merkitykselliseksi. Kohtaamispaikkatoimintaa voisi kehittää lisää eri toimijoiden yhteistyönä resursseja yhdistämällä: se mahdollistaisi entistä monipuolisemman toiminnan tarjoamisen sekä aukioloaikojen laajentamisen, jolloin eri kohderyhmiin kuuluvia ihmisiä voitaisiin tavoittaa paremmin.
Rohkeasti yhdessä ilkeää ongelmaa vastaan
Vaikka hanke päättyy, työ yksinäisyyden vähentämiseksi jatkuu. Raportissa esitetyt toimintasuositukset korostavat yhteistyön merkitystä ja yksinäisyyden vähentämisen ottamista yhteiseksi asiaksi, kuten osaksi maakuntien ja kuntien hyvinvointityötä. Kohtaamispaikoilla on merkittävä rooli osallisuuden esteiden poistamisessa, minkä vuoksi toimintaa olisi tärkeä kehittää lisää ja kytkeä osaksi tulevia sote-keskuksia. Esimerkiksi hankkeen aikana saatiin hyviä kokemuksia yhteisösosiaalityön jalkautumisesta kohtaamispaikkoihin. Kohtaamistaitoja olisi hyvä opetella ja vahvistaa niin asiakastyössä kuin kouluissakin, jotta jokaisella olisi valmiuksia kohdata yksinäinen ihminen. Yksinäisyys on ilkeä ongelma, jota kukaan ei voi ratkaista yksin, mutta yhteistyön avulla voidaan ottaa ratkaisevia askelia sen vähentämiseksi.
”Toivon, että raportti inspiroi etsimään ja kokeilemaan yksinäisyyttä vähentäviä toimintamalleja”, Saksola toteaa hankkeen päättyessä. ”Hankkeessa tehty työ on valanut uskoa siihen, että pienetkin teot voivat olla yksinäisen kannalta merkittäviä. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että erilaisia toimia yksinäisyyden vähentämiseksi kokeillaan rohkeasti epäonnistumisia pelkäämättä.”
Tutustu raporttiin:
Saksola: Yksinäisyyden monet ulottuvuudet.
Maaliskuun miniseminaarissa jaetaan oppeja ja kokemuksia
Raportin lisäksi hankkeen havaintoja ja tuloksia esitellään miniseminaarissa 4. maaliskuuta Jyväskylän Veturitalleilla. Seminaarin monipuolisessa ohjelmassa käydään läpi hankkeen toimintaa kolmen vuoden ajalta sekä toiminta-aikana saatuja oppeja ja kokemuksia. Muistatko #sutonnähty -kampanjan, Sanoja yksinäisyydestä -seminaarit ja ne monet kohtaamiset kentällä maakunnassa?
