Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus keskittyi lausunnossaan kehittämiseen, tutkimukseen ja koulutukseen. Kehittämisen tulee tukea lähipalveluja ja vahvistaa kansalaisten sosiaalista hyvinvointia ja terveyden edistämistä maakunnassa. Koske ehdottaa myös romaniväestön palvelujen kehittämistoimintaa Keski-Suomen maakunnan tehtäväksi.
KESKI-SUOMEN SOSIAALIALAN OSAAMISKESKUKSEN LAUSUNTO KOSKIEN KEHITTÄMISTÄ, TUTKIMUSTA JA KOULUTUSTA SOSIAALI JA TERVEYDENHUOLLON JÄRJESTÄMISTÄ KOSKEVASSA HALLITUKSEN ESITYKSEN LUONNOKSESSA
Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus (Koske) haluaa lausunnossaan kiinnittää huomiota erityisesti arjen toimintojen ja lähipalvelujen merkitykseen sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Tavoitteena tulee olla kansalaisten omien voimavarojen vahvistaminen sekä ennaltaehkäisyn ja palvelujen kokonaisuus, jota tutkimus-, koulutus- ja kehittämistoiminta tukee. Maakunnallista sotea ei voi rakentaa erityispalvelujen ja -osaamisen tarpeista käsin. Näin ollen malli, jossa yliopistosairaaloille annetaan suuri vastuu tutkimus-, koulutus- ja kehittämistoiminnan koordinoinnista ja tuloksellisuudesta ei tue sote-uudistuksen tavoitteita kaikilta osin. Esimerkiksi lasten ja perheiden, ikääntyneiden, mielenterveyskuntotutujien tai vammaisten henkilöiden elämäntilanteen parantaminen sekä hyvinvointi- ja terveyshyöty syntyvät toimivista lähi- ja arkipalveluista, joita tarvittaessa täydennetään erilaisella erityisosaamisella.
Haluamme korostaa lausunnossamme maakuntien itsehallinnon ottamista vakavasti. Suomalaisesta kunnallisesta itsehallintoperinteestä on syytä säilyttää sen merkittävin puoli: asukkaiden vaikutusmahdollisuus omiin elinoloihinsa ja palveluihinsa – jatkossa sekä kunta että maakuntatasolla. Jos alueen asukkaat mieltävät palvelut heille sopiviksi ja heidän kanssaan rakennetuiksi, se lisää hyvinvointia, luottamusta ja turvallisuudentunnetta. Kun alueen toimijoille annetaan mahdollisuus vaikuttaa ja kehittää palveluita, se luo myös pohjaa innovaatioille ja vaikuttavuuden paranemiselle. Tutkimuksen-, koulutuksen ja kehittämisen näkökulmasta kunkin maakunnan on tunnistettava omat vahvuutensa ja verkostoitumistarpeensa. Keski-Suomessa tätä työtä on tehty jo useamman vuoden ajan. Ensin Keski-Suomen SOTE 2020-hankkeessa, jossa julkaistiin laajaan työryhmätyöskentelyyn ja haastatteluaineistoon pohjautuen ” Ehdotus kehittämistoiminnan maakunnallisesta organisoinnista” (Haaki 2015) ja jatkotyönä ehdotus Keski-Suomen hyvinvointikeskittymäksi (Silvennoinen 2016). Maakunnassa ollaan rakentamassa mm. tutkimusstrategiaa, joka tähtää erityisesti hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen.
Lausunnossaan Koske haluaa painottaa, että sosiaalihuollon asiakkaiden näkökulmasta on ensiarvoisen tärkeää, että hallituksen esityksessä on ensi kertaa nostettu sosiaalihuollon kehittämistä, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden, erityisesti sosiaalityön, yliopistollista koulutusta ja sosiaalitieteellistä tutkimusta koskevat säännökset lääketieteellisen ja muun terveydenhuollon koulutuksen ja tutkimuksen rinnalle. Tämä on erityisen tärkeää uudistuksen yhden keskeisen tavoitteen, sosiaali- ja terveydenhuollon integraation kannalta. Tämän toteutumiseksi molemmilla toimialoilla tulee olla yhdenvertainen asema myös kehittämis-, koulutus- ja tutkimustoiminnassa. Tätä koskevia pykäliä pyrittiin saamaan jo sosiaalihuoltolakiin sen uudistamisen yhteydessä, samalla tavoin kuin ne ovat terveydenhuoltolaissa. Tuolloin useat tahot kiinnittivät asiaan huomiota lain valmistelussa ja siitä annetuissa lausunnoissa. On erittäin positiivista, että tämä on nyt huomioitu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa. Kun päästään monialaiseen ja -tieteiseen koulutukseen, tutkimukseen ja kehittämiseen, hyötyvät siitä nimenomaan paljon palveluita tarvitsevat asiakkaat.
Haluamme lausunnossamme kiinnittää huomiota joihinkin maakunnan kehittämistoiminnan ja sosiaalihuollon erityiskysymyksiin.
Yksityiskohtaiset kommentit koskien §§ 36 ja 39–45
36 § Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistoimintaa maakunnassa
1 mom. Maakunnan vastuu kehittämistoiminnasta on selkeästi kirjoitettu. Pykälästä tulisi kuitenkin selkeästi käydä ilmi, että maakuntaan perustetaan uusi sosiaali- ja terveydenhuollon osaamiskeskus/keskittymä, jolla on sille varatut riittävät resurssit.
2 mom. Ajatus siitä, että vain yliopistosairaalamaakunnilla on vastuu tehdä yhteistyötä uusien menetelmien, tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä yliopistojen, korkeakoulujen, järjestöjen ja elinkeinoelämän kanssa, on ristiriidassa maakunnallisen itsehallinnon kanssa. Tällainen vastuu on kaikilla maakunnilla.
3 mom. Tulisi säätää momentissa jo mainittujen erityistehtävien lisäksi romaniväestön/romanikielisten palveluja koskevasta kehittämistoiminnasta. Valtakunnallista kehittämistoimintaa tukeva tehtävä voisi sijoittua Keski-Suomen maakuntaan alueella tehdyn pitkäjänteisen kehittämistyön ja alueelle kertyneen osaamisen vuoksi.
Muotoilu: Keski-Suomen maakunnan kehittämistoiminnan tehtävänä on tukea romaniväestön/kielisten palvelujen kehittämistä koko maassa.
39 § Koulutuskorvaus
Koulutuskorvaus sekä sosiaalityön käytännön opetuksen kustannuksiin että erikoistumiskoulutukseen on erittäin tärkeä ja tervetullut uudistus. Tähän saakka yliopistojen maksamat korvaukset ovat olleet kirjavia ja eri suuruisia.
40 § Alueelliset tutkimustoimikunnat
Toimikunnassa olisi monitieteinen edustus yhteistyöalueen maakuntien toimintayksiköistä. Huomionarvoista on, että toimikuntaan ei näin ollen voitaisi nimittää yliopiston sosiaalityön tai muiden sosiaalitieteiden professoreita. Terveydenhuollossa tilanne on toinen, koska yliopistojen professorit ovat kaksoisvirassa eli edustavat samanaikaisesti palveluja tuottavaa toimintayksikköä (käytännössä sairaalaa) ja yliopiston lääketieteellistä tiedekuntaa. Mistään ei toistaiseksi käy ilmi, tuleeko uusissa palveluja tuottavissa yksiköissä olemaan edelleen vastaavia kaksoisvirkoja ja koskisivatko ne myös sosiaalityötä. Mikäli muotoilu säilyy tällaisena, tarkoittaisi se ilmeisesti käytännössä sitä, että toimikuntien jäseniksi nimettäisiin maakunnan palvelulaitoksen tai muiden toimintayksiköiden tieteellisesti meritoituneita, erilaisissa johtotehtävissä olevia sosiaalitieteiden edustajia – ei yliopiston yhteiskunta-/valtiotieteellisen tiedekunnan professoreita.
Ehdotamme uudeksi muotoiluksi ”monitieteinen edustus yhteistyöalueen toimintayksiköistä sekä yliopistosta”. Tämä muotoilu varmistaisi sen, että toimikunnissa olisi myös sosiaalitieteiden yliopistollinen edustus. Tämä muotoilu tarvittaisiin siinäkin tapauksessa, että sosiaalityöhön saataisiin lääketieteen kaltainen sivuvirkakäytäntö, koska näin varmistettaisiin, että myös muut sosiaalitieteiden alat voisivat olla toimikunnassa edustettuina yliopistotasoisesti.
Pidämme hyvänä, että toimikunta olisi monitieteinen eli sosiaalityön lisäksi jäsenenä voisi olla muita yhteiskunta- ja sosiaalitieteiden edustajia, mahdollisesti myös muita tieteitä. Toimikunta tuskin pystyisi toimimaan aidosti monitieteisesti, jos sen jäsenet koostuisivat pääasiassa lääketieteen edustajista täydennettynä yksittäisillä hoitotieteen ja sosiaalityön edustajilla. Laaja ymmärrys sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien synnystä ja ratkaisusta vaatii tuekseen monen eri alan tietoa.
41 §. Yliopistotasoisen sosiaali- ja terveystieteellisen tutkimuksen rahoitus
Tulkitsemme pykälämuotoiluja niin, että valtion tutkimusrahoituksesta pääsisi osalliseksi lähinnä sairaaloissa tehtävä sosiaalityö ja sekin oletettavasti lääketiedevetoisesti. Jotta sosiaalityön mahdollisuudet olisivat samat kuin lääketieteen, tulisi sosiaalityössä olla vastaava sivuvirkajärjestely kuin lääketieteen professoreilla on yliopistollisissa keskussairaaloissa. Tällä hetkellä ei ole olemassa sosiaalihuollon toimintayksiköitä, joissa asiakastyön yhteydessä tehtäisiin samanlaista, pitkäaikaista, vakiintunutta ja korkeatasoista tutkimusta. Sosiaalityöltä ei tällaista tule edellyttää, vaan rakenne on luotava ja rahoituskriteerien oltava tämän mukaiset.
Sen lisäksi, että sosiaali- ja terveysministeriö määrittelisi yhteistyössä tutkimustoimikuntien kanssa yliopistotasoisen tutkimuksen painoalueet ja tavoitteet nelivuotiskausittain, on tärkeää laatia maakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimusohjelma. Keski-Suomen maakunnassa tällaista tutkimusohjelmaa on jo lähdetty hahmottelemaan yliopiston, kuntien, sairaanhoitopiirin ja muiden maakunnan toimijoiden kesken. Se ottaisi huomioon juuri kyseisen maakunnan tutkimukselliset tarpeet.
42 §. Valtakunnallinen sosiaali- ja terveystieteellisen tutkimuksen arviointiryhmä
Edellä esitetyt huomiot (41§) koskevat myös arviointiryhmää. On tarkasteltava eri lähtökohdista, miten sosiaalitieteellisen tutkimuksen arviointia voidaan tehdä. Sosiaalitieteelliselle tutkimukselle olisi ainakin joksikin vuosiksi eteenpäin voitava kiintiöidä oma osuus valtion sosiaali- ja terveystieteellisestä tutkimusrahoituksesta.
44 §. Maakunnan tilojen käyttäminen koulutus- ja tutkimustoimintaan
Pykälämuotoilu selkeyttää myös sitä, että sosiaalityön opetus voisi käyttää maakunnan tiloja koulutus- ja tutkimustoimintaan ja tilojen käytöstä maksettaisiin korvausta.
45 §. Asetuksenantovaltuutus
Nähdäksemme paljon isoja asioita jää asetuksella tehtäväksi. Sosiaalitieteiden kannalta ratkaisevat asiat jäävät merkittävältä osin seuraavaan vaiheeseen. Jatkotyöhön ryhdyttäessä on huolehdittava molempien tieteenalojen tasapuolisesta edustuksesta.
Jo nyt, kun on tehty LAPE-kärkihankehakemuksia, voidaan todeta, ettei yliopistosairaalatasolta tuotu lastenpsykiatrinen osaaminen – vaikka onkin korkeatasoista – ole kaikkein oleellisin lapsiperheiden tutkimuksen-, koulutuksen ja kehittämisen linjaaja osaamis- ja tukikeskuksia rakennettaessa. Lasten ja perheiden näkökulmasta yliopistolliset opettajankoulutuslaitokset, jotka sisältävät varhaiskasvatuksen ja erityispedagogiikan, tai psykologia, sosiaalityö, perheterapia, perhetutkimus, oppimisvaikeuksien tutkimus, jne. koskettavat jo kaikkia perheitä. Näiden tieteenalojen, koulutuksen ja kehittämisen mukanaolo on erityisen tärkeää.
Lisätietoja
Marja Heikkilä
johtaja
0400 546 613
