Neljän sosiaalialan osaamiskeskuksen sosiaaliasiamiesten vuonna 2013 toteuttama kysely kattoi 62 Etelä-Karjalan, Keski-Suomen, Kymenlaakson, Kanta- ja Päijät-Hämeen sekä Uudenmaan kuntaa, yli miljoonan asukkaan alueen. Aiheina olivat toimeentulotuki, lastensuojelu, vammaispalvelun henkilökohtainen apu sekä omaishoidontuki. Lisäksi tarkasteltiin sosiaalihuollon muutoksenhakuja.

Toimeentulotuki

Tulokset vahvistivat ennalta tiedettyä: kuntien toimeentulotukikäytännöt vaihtelevat monin tavoin jo pelkästään asumismenoja tarkastelemalla eikä kansalaisten yhdenvertaisuus toteudu. Toimeentulotuessa hyväksyttävien asumismenojen kohtuullistaminen oli yleistä ja menojen määrittely vaihteli. Suuremmissa kunnissa hyväksyttiin suurempia asumismenoja kuin pienemmissä kunnissa. Eroja selittää pääasiassa kuntien vuokrataso, mutta myös halvempien aravarahoitteisten vuokra-asuntojen riittävyys.

Kunnat käyttivät yleisesti lämmityssähkömenojen kohtuullisuusharkintaa. Taloussähkön kohtuullisuutta arvioitiin perhekoon perusteella tai sille oli määritelty prosenttiosuus sähkölaskusta.

Lastensuojelu

Lastensuojelun työolosuhteet heijastuvat asiakkaan asemaan ja oikeuksien toteutumiseen. Lastensuojelutyön suunnitelmallisuudessa on parannettavaa. Dokumentointiin ei useimmissa kunnissa ollut varattu erillistä työaikaa. Suuremmissa kunnissa dokumentointiaika kuului työhön pieniä kuntia useammin. Asiakirjojen laatimista haluttiin ajantasaistaa kaikenkokoisissa kunnissa. Huostassapidon lopettamisen arvioinnin sekä jälkihuollon prosessikuvaukset puuttuivat noin puolelta vastanneista, useammin pienistä kunnista.

Vain harva lastensuojelun asiakas oli käyttänyt asiakirjojen tarkastusoikeuttaan vuoden aikana. Ainoastaan kolmannekselle sijoitettujen lasten vanhemmista oli laadittu oma asiakassuunnitelma. Viidennes sijoitetuista lapsista ei ollut tavannut sosiaalityöntekijäänsä kahden kesken vuoden aikana. Aikaa lasten kanssa työskentelyyn koettiin tarvittavan nykyistä enemmän sekä sijaishuollossa että jälkihuollossa.

Lastensuojelulakiin perustuvaa edunvalvojaa oli vuoden aikana hakenut kaksi kolmasosaa vastanneista kunnista.

Henkilökohtainen apu

Vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun saajien määrissä oli saman kokoluokan kunnissa suuria eroja, mutta myös tarve vaihtelee. Henkilökohtainen apu oli useimmin järjestetty työnantajamallilla. Ongelmia myönnetyn henkilökohtaisen avun järjestämisessä aiheuttivat avustajien rekrytointi, sopivan avustajan löytyminen sekä työnantajana toimimisen vaativuus.

Henkilökohtaisen avun määrärahat kasvoivat useimmissa kunnissa vuodesta 2011 vuoteen 2012. Vuodelle 2013 varatuissa määrärahoissa oli varsin paljon vaihtelua, joskin suuremmissa kunnissa asukaskohtaisesesti määrärahaa oli enemmän. Määrärahoja koskevissa vastauksissa oli paljon puutteita, jonka vuoksi aineistoa on tulkittava varoen.

Omaishoidon tuki

Omaishoidon tuen laista huolimatta tarkasteltujen kuntien ja kuntayhtyminen käytännöt ovat erilaisia eikä asiakkaiden keskinäinen yhdenvertaisuus toteudu. Sekä omaishoitopalkkioiden että tukiluokkien määrät vaihtelivat suuresti. Palkkiot vaihtelivat sitä enemmän mitä vaativammasta hoidosta oli kyse. Tyypillisesti käytössä oli kolme tai neljä hoidon vaativuuden mukaan määritettyä palkkioluokkaa. Omaishoitoon varattiin vuonna 2013 kaikissa kuntakokoluokissa keskimäärin edellisvuotta enemmän määrärahaa.

Omaishoidon tukea saaneiden henkilöiden määrä mitä ilmeisemmin kasvoi vuodesta 2011 vuoteen 2012 hakijamäärän vähetessä jonkin verran. Noin puolet omaishoitajista käytti lakisääteisiä vapaitaan.

Omaishoidon tuki on useissa kunnissa eri tahojen vastuulla, sekä ikääntyneiden palveluissa että vammaispalveluissa. Jaottelu vaikeutti tietojen saantia ja asiakasmäärät ja määrärahat ovat jossain määrin raportoitua suurempia.

Muutoksenhaku

Muutoksenhakuun liittyvän itseoikaisun tilastointi ja käyttö vaihteli runsaasti – moni kunta ei tehnyt itseoikaisuja lainkaan. Parhaimmillaan itseoikaisu on nopea ja joustava keino korjata asia- ja kirjoitusvirheitä ilman hitaampaa lautakuntakäsittelyä.

Oikaisuvaatimukset koskivat lähes aina toimeentulotukea tai vammaispalveluja ja käsittelyn lopputulos oli yleensä asiakkaan kannalta kielteinen. Kyse voi olla joko siitä, että oikaisuvaatimuksia tehdään paljon turhaan tai siitä, ettei jaosto tai lautakunta muutoksenhakutahona tuo lisäarvoa asiakkaan oikeusturvaan.

Oikaisuvaatimusten käsittelyajat vaihtelivat kahdesta viikosta kahteen kuukauteen. Viivytyksettömän käsittelyn vaadetta tulkitaan siten kunnissa varsin eri tavoin.

Hallinto-oikeuteen tai korkeimpaan hallinto-oikeuteen valitettiin melko vähän. Kuntakoko näytti vaikuttavan jonkin verran  valitusten määrään: mitä suurempi kunta sitä useampi valitus. Valitukset menestyivät asiakkaan kannalta sitä paremmin mitä suuremman kokoluokan kunnasta oli kyse.

Lisätietoja:

Neljän sosiaalialan osaamiskeskuksen sosiaaliasiamiesten kuntakyselyn koonti vuodelta 2012 (pdf, 1,76 Mt)

Eija Hiekka
Sosiaaliasiamies
Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus
044 265 1080
etunimi.sukunimi@koske.fi