Oletko kiinnostunut, miten sosiaali- ja terveyspalvelut oikeasti vastaavat asiakkaiden tarpeisiin ja mitä he niistä ajattelevat? Mietitkö, kuinka alueesi asukkaat voivat ja mitä siellä tapahtuu? Meillä on sinulle ratkaisu – sosiaalinen raportointi, jonka avulla saadaan esiin sosiaalisia epäkohtia ja voidaan kehittää sosiaali- ja hyvinvointipalveluja osallistaen kuntalaisia.
Sosiaalinen raportointi tuo asiakkaiden tilanteet ja äänen esiin
Sosiaalinen raportointi on rakenteellista sosiaalityötä ja yksi sosiaalityön lakisääteisistä tehtävistä (Sosiaalihuoltolaki 7§). Sosiaalisten raporttien avulla voidaan tehdä näkyväksi toimivat palvelut, mutta myös niiden heikkoudet eli kohdat, joissa asiakkaiden ääni ei tule kuulluksi, tarpeet kohdatuksi tai palvelujen vaikuttavuus jää heikoksi. Sosiaalinen raportointi tuo laadullisen tiedon määrällisen tiedon rinnalle. Hyvin organisoituna tiedon tuottamisen mallina ja tiedon analysoimisena sosiaalinen raportointi voi täydentää hyvinvointisuunnitelmaa. Näin saadaan sosiaalityön tieto ja asiantuntemus hyödynnettyä nykyistä paremmin hyvinvointialueen palvelujen ja erityisesti ehkäisevien palvelujen suunnittelussa.
Sosiaalista raportointia tehdään jo nyt erilaisin menetelmin joissain kunnissa ja osassa sosiaalipalveluja (Liukko, Muurinen & Karjalainen, 2022). Sosiaalisten raporttien laajuus voi vaihdella esimerkiksi asiakkuuksissa nousseen ilmiön raportoinnista tutkimustietoa ja käytäntötietoa yhdistäväksi analyysiksi. Sosiaalialan ammattilaiset voivat raportoida rakenteellisista epäkohdista, toimivista palveluista ja menetelmistä (Kuva 1.) Lisäksi tietoa kerätään suoraan asiakkailta sekä muilta yhteistyötahoilta.
Kuva 1. Esimerkkejä sosiaalisen raportoinnin aiheista
Sosiaalinen raportointi tulee ottaa käyttöön hyvinvointialueilla. Sote-ammattilaiset tarvitsevat yhtenäisen ja helppokäyttöisen raportointikanavan sekä riittävät resurssit. Parhaimmillaan sosiaalinen raportointi on osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun ja mahdollisuus vaikuttaa havaittuihin epäkohtiin yhdessä asiakkaiden ja organisaation johdon kanssa. Tämä mahdollistaa osin myös hyvinvointialueiden keskinäisen vertailun ja sosiaalisten innovaatioiden vaihdon.
Sosiaalityön asiantuntijuus käyttöön
Sosiaalityö on muutokseen tähtäävää pitkäjänteistä työtä asiakkaiden kanssa. Se ei ole ainoastaan yksilökohtaista, korjaavaa työtä. Asiakkailla on entistä monimutkaisempia elämäntilanteita ja ongelmia, joiden taustalla on myös rakenteellisia tekijöitä. Toimimattomat rakenteet voivat liittyä esimerkiksi asuntomarkkinoiden epäoikeudenmukaisuuksiin, vanhuspalvelujen tai psykiatrisen tuen riittämättömyyteen.
Sosiaalityöllä on paljon tietoa alueen asukkaiden elinoloista ja tarpeista, sillä asiakkaita tavataan lähellä heidän arkeaan. Entistä tärkeämpään rooliin asiakkaiden kokonaisvaltaisessa kohtaamisessa nousee monialainen yhteistyö, mutta myös vaikuttamis- ja rakenteiden muutostyö yhdessä alueen ja kunnan päättäjien, 3. sektorin ja kansalaistoimijoiden kanssa. Sosiaalityön tulisi olla myös ennaltaehkäisevää sekä rakenteellista muutos- ja vaikuttamistyötä, jossa tunnistetaan tarve yhteisöllisen ja ekososiaalisen näkökulman lisäämiselle.
”Jokainen sosiaalityöntekijä on valtio- tai yhteiskuntatieteiden maisteri ja laillistettu sosiaalityöntekijä, jolla on valmiudet sosiaalisten ilmiöiden ja palvelujen toimivuuksien tiivistämiseen sekä käytäntölähtöisten ratkaisuehdotusten luomiseen.”
Vaikuttavassa päätöksenteossa tarvitaan tietoa sosiaalisista ilmiöistä!
Hyvinvointialueilla tulee olla monipuolisia tiedonkeruutapoja, joissa tietoa tuottavat niin työntekijät kuin asiakkaatkin.
Pyyntömme päättäjille ja sosiaalijohtajille on kaksiosainen:
- Sosiaalinen raportointi työvälineineen otetaan käyttöön osaksi sote-ammattilaisten työtä. Asiakastietojärjestelmät tukevat sosiaalista raportointia muodostaen yhteistä tietoalustaa ja antaa signaaleja palvelujen kehittämiseksi.
- Tulee muodostaa rakenne, jossa sosiaalisista raporteista nousevat kehittämis- ja muutostarpeet sekä korjausehdotukset integroidaan osaksi hyvinvointialueen päätöksentekoa ohjaavaa tietoa hyvinvointikertomuksissa sekä osaksi tutkimus-, koulutus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKKI).
Näin aluevaltuutetut voivat yhdessä johtavien viranhaltijoiden kanssa tehdä kuntien kanssa hyte-yhteistyötä tietoon perustuen ja tukea heikoimmassa asemassa olevia sekä monia palveluja tarvitsevia asukkaita sote-integroidussa järjestelmässä.
Sosiaalinen raportointi tukee tietopohjaista muutosjohtamista, jossa luodaan kokonaiskuvaa kuntalaisten tarpeista ja palvelujen kohtaamisesta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tulisi luoda tätä kokonaiskuvaa yhdessä ja toisiaan täydentäen, ei poissulkien.
”Hyvinvointialueilla tulee olla monipuolisia tiedonkeruutapoja ja tietoa tuottavat niin työntekijät kuin asiakkaatkin.”
Lisätietoa löydät näistä linkeistä:
- Tietoa rakenteellisesta sosiaalityöstä löydät julkaisuista Vaikuttava rakenteellinen sosiaalityö ja Rakenteellisen sosiaalityön nykytila ja tulevan kehityksen suuntaviivoja
- Kosken julkaisusta löytyy kootusti erilaisia tiedonkeruumenetelmiä ja raportointimalleja. Siinä on esitelty työntekijöille suunnattuja ja asiakasosallisuutta lisääviä menetelmiä sekä erilaisia raportointimalleja. Muun muassa yksi raportointimalli on suunnattu poliittisille päättäjille.
- Muita sosiaalisen raportoinnin esimerkkejä:
Terhi Lavonius, YTM, laillistettu sosiaalityöntekijä, Rauma
Mari Metsävainio, YTM, laillistettu sosiaalityöntekijä, Pohjois-Karjala
Sivi Talvensola, YTM, laillistettu sosiaalityöntekijä, Jyväskylä
Viola Valli, YTM, laillistettu sosiaalityöntekijä, Tampere
Kirjoittajat ovat Jyväskylän yliopiston rakenteellisen sosiaalityön erikoistumisopiskelijoita
