Miltä näyttää sosiaalityön tulevaisuus ja mitä me tiedämme sosiaalityön vaikuttavuudesta? Näiden kysymysten perässä koskelaiset suuntasivat kohti Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus ISO:n Sosiaalityön vaikuttavuuden jäljillä -kevätseminaaria.
Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen johtaja Tarja Kauppila toivotti paikallaolijat tervetulleeksi ja korosti, kuinka paljon alalla on tehty viime aikoina tärkeitä selvityksiä. Kauppila toivoi sosiaalihuollon ja sosiaalityön näkyvän myös tulevassa hallitusohjelmassa – ainakaan se ei ole laadukkaiden selvitysten määrästä kiinni.
Ensimmäisenä puhujana oli THL:n Pekka Karjalainen, joka esitteli vastavalmistunutta Tiekartta 2030. Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuusselvitystä ja sen pääkohtia. Karjalainen kuvaili, millaista sosiaalityö on tulevilla vuosikymmenillä ja mitä se vaatii sosiaalialan ammattilaisilta. Tulevaisuuden hybridiosaamisen kautta sosiaalityön vaikutukset näkyvät niin yhteiskunnallisesti kuin yksilöllisesti.
Seuraavaksi Itä-Suomen yliopiston sosiaalityön professori Timo Toikko kertoi tarkemmin vaikuttavuuden tutkimuksesta. Toikko korosti, että terveystieteissä vaikuttavuutta arvioidaan eri tavalla kuin sosiaalityössä, mutta se ei tarkoita, etteikö sosiaalityössä olisi tutkittu vaikuttavuutta ollenkaan. Vaikuttavuuden selvittämiseksi on tärkeä pohtia kolmea seikkaa: mikä on sosiaalityön interventio, mikä on intervention kohde ja mikä tekee sosiaalityöstä haastavan vaikuttavuuden mittaamisessa? Esimerkiksi kontekstin merkitystä ei vaikuttavuuden tutkimuksessa voi unohtaa etenkään sosiaalityössä.
Ennen lounasta mikrofoni kulkeutui vielä ISO SOS -hankkeen projektipäällikkö Timo Hankosalolle, joka aloitti puheenvuoronsa ilmoittamalla, että tietoa ongelmista ja niiden synnystä löytyy, mutta tietoa ratkaisuista tai yhteisistä käsityksistä siitä, mikä sosiaalityössä auttaa ihmisiä, ei ole. ”Jotain me kuitenkin tiedetään,” lohdutti Hankosalo ja mainitsi paneutuvan ja pitkäjänteisen työn, matalan kynnysten palveluiden sekä työntekijän ja asiakkaan välisen yhteistyön olevan tutkitusti vaikuttavia toimia. Samalla Hankosalo heitti ilmaan mielenkiintoisen ajatuksen siitä, kuinka sosiaalityö voisi ottaa oppia esimerkiksi psykoterapiasta vaikuttavuuden tutkimuksessa.
Lounaan jälkeen seminaari jatkui keskustelupaneelilla, jossa pohdittiin, mikä sosiaalityössä auttaa aikuisia ihmisiä. Keskustelussa mukana oli sekä sosiaalityöntekijöitä että asiakkaita. Paneelin jäsenet olivat sitä mieltä, että sosiaalityön tehtävänä on ylläpitää toivoa ja kannatella yli vaikeiden aikojen. Muutos lähtee liikkeelle asiakkaasta, mutta sosiaalityöntekijän pitää osata kohdata hänet, ottaa hänet tosissaan ja tarjota tilanteeseen sopivia apukeinoja.
Tampereen kaupungin projektisuunnittelija Samu Pietilä kertoi omassa puheenvuorossaan Nuorten arki haltuun -hankkeesta ja toimista, joiden oli koettu toimivan nuorten parissa. Pietilä kuvaili hankkeessa kokeiltuja ja hyväksi todettuja uusia työtapoja, kuten nuorten tavoittaminen Whatsapp-viesteillä kirjepostin tai puhelinajan sijaan. Puheenvuoronsa lopuksi Pietilä korosti taloussosiaalityön tärkeyttä jo nuorten kanssa toimiessa, mikä oli loistava silta päivän viimeiseen aiheeseen. ISO:n hankeassistentti Jutta Koskinen esitteli tekemäänsä selvitystä taloussosiaalityöstä yhdessä sosiaalityön erityisasiantuntija Päivi Malisen kanssa. Kyselyssä nousi esiin, ettei sosiaalityöntekijöiltä löydy selkeää ja helppolukuista materiaalia taloussosiaalityöhön liittyen annettavaksi asiakkaille tai luettavaksi heille itselleen. Selvityksen pohjalta laadittiin tiivis ja informatiivinen esite asiakkaille jaettavaksi, jossa tuodaan selkeästi esille erilaisia palveluita talousongelmia kohdatessa. Myös sosiaalityöntekijöille laadittiin oma tietopaketti taloussosiaalityöstä.
Kevätseminaari oli hyvin antoisa mielenkiintoisine ja ajankohtaisine puheenvuoroineen, mikä antoi paljon ajateltavaa ajomatkalle takaisin kohti sateista Keski-Suomea.
