Köyhyys ja eriarvoisuus kylissä ja kortteleissa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n köyhyystutkija Jouko Karjalainen vieraili Jyväskylässä KOSKETUS-hyvinvointiverkostotapaamisessa lokakuussa 2018 luennoimassa köyhyyden tutkimuksesta ja ilmiöistä. Tutkijantyön aktiivisen uran jo taakseen jättänyt Karjalainen edusti Keski-Suomen käynnillään myös Kuka kuuntelee köyhää -hanketta ja EAPN-FIN -köyhyysverkostoa.

EAPN-FIN – Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto on avoin verkosto köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan toimiville järjestöille, ryhmille ja kansalaisille. Kosketus-tapaamisen päätteeksi syntyneessä keskustelussa päätettiin perustaa oma maakunnallinen köyhyysverkosto Keski-Suomeen. Tämän verkoston koordinaattorina toimii Jyvässeudun työllistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja Eija Tuohimaa.

Valtakunnallinen köyhyysverkosto syntyi huhtikuussa 2008 Stakesissa järjestetyn ”Sanan valta, numeron voima – kuka kuuntelee köyhää?” -seminaarin jälkeen. Nykyisin Kuka kuuntelee köyhää on STEA-rahoitteinen hanke, jossa verkosto jatkaa edelleen köyhyyskeskusteluja. Verkosto kannattaa pohjoismaista hyvinvointivaltiota, jonka voima on ’tuntemattomien huolenpito tuntemattomista’. (Lähde: http://www.kukakuunteleekoyhaa.fi/wordpress/ )

Jouko Karjalaisen kertomana kuulimme intialaisen nobelistin ja hyvinvointitaloustieteen tieteilijä Amartya Senin näkemyksistä. Senin mukaan köyhä on sellainen, jonka elämää köyhyys rajoittaa usealla elämänalueella – kuten tulot, asuminen, koulutus ja terveys. Köyhyys jaetaan yleensä absoluuttiseen ja suhteelliseen köyhyyteen. Absoluuttisella tai äärimmäisellä köyhyydellä tarkoitetaan tilaa, jossa ravinnon, vaatetuksen ja asumisen vähimmäisedellytykset eivät täyty. Maailmanpankin määritelmässä absoluuttinen köyhyys tarkoittaa elämistä alle 1,90 dollarilla päivässä. Absoluuttinen köyhyys on yleisintä kehitysmaissa.

Suhteellisella köyhyydellä tarkoitetaan yksilön tai ryhmän selkeää huono-osaisuutta verrattuna muun väestön keskimääräiseen elintasoon tai elintapaan. Suhteellisessa köyhyydessä elävät joutuvat kamppailemaan elääkseen normaalia elämää ja pystyäkseen osallistumaan yhteiskunnan taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin toimintoihin.

Euroopassa köyhyysrajana käytetään yleisesti pienituloisuuteen perustuvaa määritelmää, mikä on 60 prosenttia kotitalouksien käytettävissä olevasta mediaanitulosta. Mediaanitulo tarkoittaa keskimmäistä tuloa, kun kaikkien kotitalouksien tulot laitetaan suuruusjärjestyksessä jonoon. Eli kun kotitaloudella on käytettävissään alle 60 % väestön keskimääräisestä käytettävissä olevasta tulosta, se on määritelmällisesti köyhä. Suhteellinen köyhyys vaihtelee näin maittain.

EU:n Eurooppa 2020 -strategiassa puhutaan köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävistä (at risk of poverty or social exclusion, AROPE). Syrjäytymis- tai köyhyysriski lasketaan vuonna 2010 käyttöön otetun EU-kriteeristön mukaan kolmella indikaattorilla: suhteellinen köyhyysriski (pienituloisuus), aineellinen puute ja kotitalouden vajaatyöllisyys. Näiden mittareiden mukaisesti arvioiden köyhien kansalaisten määrä oli v. 2015 Suomessa 900.000 henkilöä. EU:ssa köyhyysriskissä elää noin 120 miljoonaa asukasta.

Köyhyyden kuvaajiksi on lisäksi luotu tarve-, viite- tai minimibudjettiin perustuvia mittareita, jotka tavoittavat myös köyhyyden absoluuttista ulottuvuutta. Minimibudjetit ovat kotitalouksille laadittuja kulutus- tai hyödykekoreja, jotka koostuvat välttämättömiksi katsotuista tavaroista ja palveluista. Minimibudjettiköyhyysmittari kertoo kuinka suuri osa väestöstä elää kotitalouksissa, joiden tulot eivät riitä minimitoimeentuloon. (Lähde: http://www.eapn.fi )

Köyhyyttä voidaan mitata myös ihmisten kokemusten kautta. Kosketus-verkostotapaamisessa kuultiin myös pienituloisen joutsalaisen eläkeläismiehen haastattelu. Teuvo (69 vuotta) kertoi, miten arki sujuu tutussa asuinympäristössä pikkuaskareita tehden, mutta samainen arki ei anna ilon ja riemun aiheita, kun talous on niukkaa. Kun oma terveys on suhteellisen hyvä, jää rahaa oman auton ylläpitämisen. Näin syrjäiseltäkin maaseudulta pääsee käymään asioilla ja tapaamaan muita ihmisiä.

Köyhyyden ja syrjäytymisen on todettu kulkevan käsikädessä, totesi Jouko Karjalainen Jyväskylässä. Kun tulonjaon eriarvoisuus kasvaa, vähenee ihmisten välinen luottamus. Samalla naisten asema heikkenee, mielenterveysongelmat yleistyvät, elinajan odote lyhenee, lapsikuolleisuus kasvaa, sukupolvien välinen tuloriippuvuus kasvaa, sosiaalinen nousu vaikeutuu, eriarvoisuus koulutukseen hakeutumisessa kasvaa, henkirikokset yleistyvät ja vankien määrä kasvaa. Tähän tulokseen tulivat tukijat Richard Wilkinson ja Kate Pickett, joilta on ilmestynyt ’Tasa-arvo ja hyvinvointi’ -kirja tuloeroista (The Spirit Level). Teos tarkastelee vaurauden, tulonjaon ja hyvinvoinnin suhteita länsimaissa ja Yhdysvaltojen osavaltioissa. Ikävä kyllä osa näistä skenaarioista toteutuu Suomessakin ennen kuin köyhyys ja sen eriarvoistava kierre saadaan pysäytettyä.

Kevään 2019 KOSKETUS-verkostotapaaminen järjestetään Jyväskylässä ke 10.04. klo 09-12. Tähän tilaisuuteen saa esittää teemaa tai vierailevaa asiantuntijaa. Lisätietoja tapaamisesta ja keskustelua teemoista yhteystiedoilla Sirpa Pekkarinen, sirpa.pekkarinen(at)koske.fi, p. 040 653 7220. Kosketus-verkostotapaamisen järjestelyistä vastaa KOSKEn Yhdessä ei olla yksin -hyvinvointiyhteistyöhanke (STEA-rahoitus yksinäisyyden vähentämisen rahastosta).