Eron jälkeinen vaino on kriminalisoitu, mutta sitä voidaan helposti vähätellä tai tulkita väärin. Tukikeskus Varjon psykoterapeutti ja tiimivastaava Tiina Arpiainen kirjoittaa, miten eron jälkeinen vaino voidaan tunnistaa ja kokijaa auttaa.
”Mä kuulin juttuu että sulla on jo uus
Ku mietin sitä nii vaa hulluksi mä tuun..”
Eroamisen vaikeudesta on tehty lukemattomia kappaleita, kuten tämä Negatiivisten nuorten ”Niinku sut omistaisin”. Silloin kun ihminen kertoo, että ”exä ei vaan lopeta”, voi olla kyseessä eron jälkeinen vaino.
Eron jälkeisessä vainossa tekijä voi kohdistaa uhriin erilaisia vainoamiseksi luokiteltavia tekoja. Niitä voivat olla ex-kumppaniin kohdistuvat toistuvat yhteydenotot puhelimitse tai viesteillä, tai pyrkimys jatkuvaan keskusteluun esimerkiksi näennäisesti lasten asioissa ilman oikeaa syytä yhteydenotolle. Vainoaminen voi olla myös seuraamista, tarkkailua, tiedonhakua uhrin asioista tai eri tavoin uhkaavaa käytöstä.
Eron jälkeinen vaino on kriminalisoitu Suomessa vuonna 2014. Rikoslain 7 a§ mukaan ”Vainoamiseen syyllistyy se, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta.” Vuonna 2021 vainoamisesta tehtiin 840 rikosilmoitusta.
Edelleen kahdeksan vuotta kriminalisoinnin jälkeen perheiden auttamiseen tuo haastetta se, että ilmiö on vaikeasti tunnistettavissa. Eron jälkeisen pitkäkestoisen, väkivaltaisen vainon kohteeksi joutuneet henkilöt sekä heidän perheensä ovat palveluverkostoissa eri palveluiden piirissä, ja tällöin avun tarjoaminen ja saaminen pirstaloituvat.
Erityisesti entiseen kumppaniin kohdistuvaa vainoa voidaan vähätellä. Eron jälkeinen vaino voidaan tulkita riitelyksi, eroriidaksi tai huoltoriidaksi tai tekijän vaikeiden tunteiden ilmaisemiseksi, ikäväksi tai suruksi erosta. Tällöin vakavakin vainoaminen voidaan ohittaa palvelujärjestelmässä ja uhri tai lapset voivat jäädä ilman apua.
Eron jälkeisen vainon yksi tunnistamismenetelmä palveluissa on se, että kokijalta kysytään parisuhteesta ennen eroa. Eron jälkeinen vainoaminen on usein jatkumoa parisuhteen aikaiselle väkivallalle tai pakottavalle kontrollille. Tällöin väkivalta ei lopu eroon, vaan se jatkuu eron jälkeisenä väkivaltana ja vainona. On tärkeää, että kokijan kokemuksia kuullaan ja tilannetta kartoitetaan, jotta perhettä voidaan auttaa, ja mahdollinen vakavan väkivallan riski otetaan huomioon.
Tukikeskus Varjo toimii kansallisesti auttaen eron jälkeisen vainon eri osapuolia; kokijoita, lapsia ja tekijöitä. Varjo tarjoaa konsultaatiopalveluita ammattilaisille, kouluttaa ammattilaisia eron jälkeisen vainon tunnistamisessa ja uhrien auttamisessa sekä pyrkii vaikuttamistyöllä vaikuttamaan yhteiskunnan rakenteisiin vainoamisen ennaltaehkäisemiseksi ja uhrien sekä lasten turvallisuuden parantamiseksi.
Löydät meidät osoitteesta www.varjosta.fi.
Kirjoittaja
Tiina Arpiainen, psykoterapeutti, tiimivastaava, Tukikeskus Varjo
