Itä- ja Keski-Suomen aluetta leimaa huono-osaisuus, jonka aiheuttamiin haasteisiin hyvinvointialueet pyrkivät vastaamaan. Alueella on lähdetty hakemaan ratkaisuja ja tunnistettu mahdollisuuksia viedä asioita eteenpäin yhdistämällä voimavaroja. Tärkeä on ollut ymmärtää, ettei hyvinvointi ole pelkästään kehon hyvinvointia eikä ihmisiä aina voi auttaa vain yhden ammattilaisen voimin.
Lasten, nuorten ja perheiden osaamis- ja tukikeskus (OT) -toiminnan vahvuutena on monialaisuus. Tärkeimpänä johtoajatuksena on sivistystoimen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ja organisaatioiden yhteistoiminnan tukeminen. Yhteistoiminnan onnistuminen vaatii monialaisuutta tukevat rakenteet ja jaetun asiantuntijuuden lapsen ja hänen perheensä parhaaksi. Tarvitaan yhteensovittavaa johtamista, tutkimusta ja koulutusta sekä yhdessä sovittuja käytäntöjä lapsen ja perheen tarvitseman vaativan erityispalvelun tuottamiseksi silloin, kun perus- ja erityistason palvelut ja voimat eivät riitä.
Toimivalla yhteistyöllä yli ammatillisten ja organisatoristen rajojen on positiivisia vaikutuksia niin asiakkaille kuin työntekijöille. Se lisää lasten ja perheiden kokemusta kohdatuksi sekä autetuksi tulemisesta ja tukee työntekijöiden työssä jaksamista. Yhdessä tekeminen ja toistemme auttaminen lisää voimavaroja ja vähentää kuormittumista.
Kohtaamiselle ja yhteistyölle on myös esteitä. Tällä hetkellä yhteistoimintaa jarruttavat kiire ja työpaineet. Työyhteisö saattaa suojautua paineelta vähentämällä kehittämistä ja yhteistyötä. Kuormitusta lisää, jos vaativat asiakastilanteet joudutaan hoitamaan liian yksin. Voi olla, että aikaa avun ja tuen mahdollisuuksien selvittelyyn ei ole, työntekijä ei halua kuormittaa työtoveria ja tiimiä tai sovittuja käytäntöjä ei ole. Pitkäaikaisessa kuormituksessa työntekijä tai tiimi saattaa hoitaa asiakkaita rutiininomaisesti ja sulkea omat tunteet pois. Työntekijän mielessä voi alkaa pyöriä ajatus: ”Kunhan vain selviytyisin tästä työpäivästä.”
Vaativissa ja kompleksisissa asiakastilanteissa tarvitaan usein tiimin tai ulkopuolisen tahon apua ja osaamista. Esihenkilöllä on tärkeä rooli mahdollistaa avun saamista ja pyytämistä sekä kannustaa laajempaan yhteistyöhön tarvittaessa oman yksikön ulkopuolelle. Yksiköiden sisäinen tai välinen kilpailu voi estää yhteistoimintaa. Yhteistyökumppaneita ja heidän työtään on tärkeä oppia tuntemaan, sillä realistinen ja avoin tiedonvaihtaminen tukee yhteistyötä. Johtamisella on iso merkitys sille, onko organisaatio ja työyksikkö avoin vai sulkeutunut.
Yksikköjen, ammattien ja alojen yhteistoiminnan kehittämisessä kohtaamiset ja yhteinen keskustelu ovat osoittautuneet tärkeäksi eteenpäin vieväksi voimaksi. Yhteistoimintaa on edistänyt riittävä konkreettisuus suunnitelmissa ja tekemisessä. Yhteiset onnistumiset esimerkiksi vaativassa asiakastilanteessa tuovat uskoa ja toivoa. Onnistumisista pitäisi puhua enemmän ja oppia niistä.
Kirjoittajat
Tarja Saharinen, psykiatrian sh, TtT ja yhteisötyönohjaaja, työskentelee projektikoordinaattorina Itä- ja Keski-Suomen OT-hankkeessa
Timo Hankosalo, OT-koordinaattori, erityisasiantuntija, sosiaalityö
Marjut Heiskanen, OT-koordinaattori, sh, TtM, ammatillinen opettaja, KYS
Jaana Heikkinen, OT-koordinaattori, sh (YAMK), neuropsykiatrinen valmentaja, KYS
Johanna Liukkonen, OT-koordinaattori, sosionomi (AMK), sosiaalityöntekijä, ammatillisten aineiden opettaja, KOSKE
