Suomen Mielenterveysseura koordinoi vuosittain järjestettävää Mental Health Art Week – Hyvää mieltä kulttuurista -toimintaa. Meijän Mieli -hanke osallistuu toimintaviikkoon julkaisemalla Simon-Pekka Savolaisen tarinan: se on upea osoitus siitä, mikä merkitys taiteella ja sen ilmaisulla voi olla henkiselle hyvinvoinnille. Tämä tarina ansaitsee tulla kuulluksi ja nähdyksi.
Olemme erittäin otettuja siitä, että saimme tutustua Simo-Pekka Savolaisen upeisiin piirrustuksiin ja tarinaan niiden takana. Oli suuri kunnia, että saimme mahdollisuuden koostaa Simon upeat kuvat ja hänen tarinansa toipumisprosessistaan videon muotoon. Simon piirrustukset ja tarina pysäyttivät meidät ja niin toivoimme sinunkin pysähtyvän tämän tarinan äärelle. Kiitos Simolle rohkeudestasi avata meille muille mielenmaisemaasi ja kiitos opiskelijamme Aleksille videon tekemisestä. Katso video ja lue Simo-Pekan tarina:
Ukonilmojen Hautausmaa
”Sain lokakuun alussa suuren kunnian. Huhtasuon Kylätoimiston ohjaajat ja projektityöntekijät antoivat vihreää valoa idealle, että toisin piirroksiani näyttelyksi Kylätoimiston tiloihin. Olin mykistynyt. Ennen tätä hetkeä oma piirrostaiteeni oli säilynyt joko lähipiirini ihailtavana, omana tietonani tai lukuina Instagram-tilin tykkäyslistassa: taiteenteko ei tuntunut mitenkään konkreettiselta. Vaan yhtäkkiä, kuntouttavan työtoiminnan kautta, olin saanut foorumin ja tilan kertoa omaa tarinaani – toteuttaa taiteen olemusta ja merkitystä.
Päätös piirroksista mitä toisin näytille oli kohtalaisen helppo. Toin samoja kuvia, mitä olin aiemmin ladannut Instagramiinkin. Kaikkein pahimpia tunteita kuvaavia, sotkuisimpia, henkilökohtaisimpia, en kehdannut. En aiemmin enkä nytkään. Lopulta kun toin ison läjän kuvia näytille, toiveenani saada työkavereilta ideoita tai palautetta siitä mitkä kuvat otettaisiin näytille. Olin varovainen osasta kuvia, ajattelin että niitä ei voitaisi voimakkaiden teemojensa puolesta ottaa esille. Olin myös väärässä. Työkaverini otti kansion, katsoi kuvat, ja varsin puheliaaksi ihmiseksi totesi hiljaa, ”otetaan kaikki näytille”.
Piirrokset ovat aina olleet osa minua. Usein kun kysytään harrasteita, vastaan ’piirtäminen’. Mutta onko kyseessä niinkään harrastus, vai enemmänkin elämäntapa? Kysymys itsessään lienee vastaus. Oman historiani takia olen ollut aina vahvasti sisäänpäin kääntynyt. Moderneja termejä käyttäen, en ole introvertti, mutta olen introspektiivinen ihminen. Jouduin nuorella iällä, ala-asteella, ikäisteni joukosta erottamaksi. Minua koulukiusattiin, ja henkilökohtaista helvettiäni jatkui useamman vuoden ajan. Se oli pahinta mitä saattoi lapselle tapahtua, eritoten kun olin ollut ulospäin suuntautunut, sosiaalinen ja elämäniloinen. Selviytymiskeinoni oli piirtää ja olla omissa sisäisissä mielikuvitusmaailmoissani. Ehkä se luovuus, jonka olin jostain kaukaiselta sukulaiseltani perinyt, oli pelastukseni.
Vasta viime vuosina olen oppinut näyttämään tunteitani muille, olemaan rohkea ja heikko, rohkeasti heikko. Etenkin sen puolesta, että sain tilaisuuden esitellä heikoimpia hetkiäni kuvamuodossa – niin tunteitani, kuin taidettani – on erityisen upeaa. Tällä eleelläni toivoin, ja luultavasti onnistuin, näyttämään muille, että ei ole häpeä näyttää sitä, että ei voi hyvin. Toivoin rikkovani stigmaa siitä minkälaista on kärsiä mielenterveyshäiriöstä.
Useat, melkein kaikki, piirrokseni syntyvät tunteesta tai ajatuksesta. Huolimatta siitä, että olen viettänyt paljon aikaa pääni sisällä, en ole osannut aina tulkita, sanoittaa tai tunnistaa tunteitani oikein. Aina ei myöskään ollut tilaa tai paikkaa antaa itselleni jalustaa; aina ei ollut ketään kuka kuunteli – useinkaan oikeastaan. Piirrokset olivat konsti siihen, että sain purettua oloni. Ne eivät vain olleet jotain abstraktia, epäkonkreettista mieleni sisäistä kohinaa vaan maailmassa olemassa olevia asioita. Tarve saada näyttää tunteet ovat ihmisessä niin syvällä että vaikka taideteoksiani ei juuri kukaan muu nähnytkään, minä näin. Piirroslehtiöni olivat kasvoni. Piilossa kansien välissä, poissa silmistä, mutta silti kasvoni.
Näin keväällä, puoli vuotta myöhemmin, luin kirjoittamani tekstin uudelleen. Se mitä koin, näin ja muistin tekstistäni, oli kuin ruosteinen, vanha rautaketju. Näin itseni edelleen menneisyyden kahleissa, ajatuksissani pelkkä mielenterveysongelmista selvinnyt, selviytyjä – en muuta. Sen sijaan että olisin ajatellut, että olisin kokenut tragedian, kärsinyt pitkän pätkän elämästäni sairaudesta, määritin sillä itseäni.
Koen päässeeni aina vain eteenpäin. Ajatteluni on muuttunut. Minä olen muuttunut. Ennen ajattelin mustavalkoisesti, binäärisesti. Lyttäsin useita asioita yhteen, joilla ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa. En osannut kritisoida tai arvioida omaa ajatteluani. Nykyään osaan, ja uskallan kohdata epämääräisyyden, epävarmuuden.
Epävarmuus oli pahinta mitä tiesin. Epävarmuus siitä, olisiko toivoa, oli pahempi vaihtoehto kuin täysi varmuus siitä, että toivoa ei ole lainkaan. Se ei ollut mustavalkoista, binääristä, helposti käsiteltävää. Itsessään se ei tietenkään ollut mitään muuta kuin tapa ajatella. Se mitä en kuitenkaan ollut missään vaiheessa ymmärtänyt, oli se, että se altisti minut masennukselle.
Vapaat, kahlitsemattomat kädet. Turvalliset rajat rikkoutuvat. Kielteinen ajattelu hälvenee ja kaikki on auki! Selvisin niin paljosta pahasta, miksen selviäisi siis siitä epävarmuudesta, että minulle voisi käydä hyvin? Minun ei tarvitse olla enää selviytyjä. Minun ei tarvitse olla mitään. Voin olla ehkä sitä, tai ehkä tätä, tai ehkä voin olla olematta ja vain makoilla sohvalla, jos siltä tuntuu. Voin olla ihminen, jota on satutettu, mutta olen nyt toipumassa, aivan kuten ihminen toipuu murtuneesta jalasta. Voin olla vapaa. Voin olla oma itseni.”
Mental Health Art Week muistuttaa kulttuurin merkityksestä mielen hyvinvoinnille
Mental Health Art Week (MHAW) -toimintaviikon (24.-30.5.2021) tarkoituksena on osoittaa, kuinka monimuotoinen taide- ja kulttuuriosaaminen sekä yhteisöllisyys vahvistavat mielen hyvinvointia ja lisäävät voimavaroja. Viikon tavoitteena on lisätä puhetta mielenterveydestä sekä nostaa esille sairaus- ja häiriönäkökulman sijasta voimavaranäkökulmaa. Mielenterveys on moniulotteisempi asia kuin kaksijakoinen sairaus-terveys-ajattelu.
Taide näkyy Meijän Mieli -hankkeen toiminnassa Mental Health Art Week -toimintaviikon aikana: keskiviikkoisen Meijän MieliMiitingin teemana on Voimaa valokuvauksesta. Nuorille aikuisille mielenterveystoipujille Keski-Suomen alueella suunnattuun virtuaalitapaamiseen voit osallistua 26.5. klo 13-15 Teamsin kautta seuraavasta linkistä: https://bit.ly/31Condl
Lähteet:
Mielenterveyden kaksi ulottuvuutta 2017: https://www.youtube.com/watch?v=tFeXaAiRS2s&t=48s
Suomen Mielenterveys ry: https://mieli.fi/fi/tapahtumat
Mental Health Art Week (MHAW) 2021: https://mieli.fi/fi/tapahtumat/mhaw-mental-health-art-week-2021
