Sosiaalityön aineopintoja suorittavat opiskelijat saapuivat keskiviikkona vierailulle Huhtasuon kylätoimistoon osana opintojaan. Tarkoituksena oli tiivistää käytännön, opetuksen ja kehittämisen yhteistyötä sekä sytyttää opiskelijoille innostuksen kipinä aikuissosiaalityöhön.
Vierailuun kuului kylätoimiston toiminnanjohtajan ja Ihmisten ilmoille! -hankkeen projektipäällikön Kirsi Valkosen esittely kylätoimiston toiminnasta. Lisäksi sosiaalityön opiskelija Pauliina Huuskonen esitteli havaintojaan tekemästään harjoittelusta kylätoimistolla. Yhdessä ei olla yksin -hankkeen projektikehittäjä Marianne Kuorelahti kannusti opiskelijoita olemaan avoimia eri tavoilla toteutettavaan asiakastyöhön ja huomioimaan toiminnan mahdollisuudet, kun jalkaudutaan ihmisten pariin tekemään yhteisöllistä sosiaalityötä. Lisäksi paikalla olleet kehittäjäasiakkaat kertoivat heidän hyvistä ja huonoista palvelukokemuksistaan.
Käynti Huhtasuon kylätoimistolla oli hyvin antoisaa opiskelijoille. Vierailu tutustutti heidät matalan kynnyksen kohtaamispaikaan moniulotteisena toimintaympäristönä, jossa vallitsee välitön ja tervetullut tunnelma. Lisäksi esittely paikan hyvistä ja toimiviksi todetuista käytännöistä herätteli opiskelijoita pohtimaan sitä, millaisia mahdollisuuksia jalkautuvalla sosiaalityöllä voi olla asiakkaiden arjen ympäristöissä, kun heidän kohtaamiseensa panostetaan. Kehittäjäasiakkaiden kokemukset rakensivat realistista kuvaa asiakkaiden arjesta ja sen haasteista, mutta antoivat myös konkreettisia eväitä asiakkaiden kohtaamiseen tuleville sosiaalityöntekijöille.
”Tämä oli mielekäs päätös kurssille, ja hyväähän kertoo se, että aika loppui melkein kesken!” sanoo yliopistolehtori ja dosentti Satu Ranta-Tyrkkö. ”Uskon, että tämä vierailu juurrutti opiskelijoihin kiinnostusta aikuissosiaalityöhön – ja sen tekemiseen toisin, uudella tavalla.”
Siemeniä tulevalle kehityskululle kylvettiin vierailun lisäksi joulukuun alun maakunnallisen aikuissosiaalityö työryhmän työkokouksessa. Tulevaisuudessa aikuissosiaalityön maakunnallisesta työryhmästä voisi muodostua opetuksen, kehittämisen ja käytännön yhteiseksi foorumiksi, jota sosiaalityön kentällä on kipeästi kaivattu.
