Sosiaalipalveluja tarvitsevilla asiakkailla tulee olla mahdollisuus itse arvioida ja valita, millaista palvelua he tarvitsevat. Esitetty lainsäädäntö ei tätä kuitenkaan tue. Valinnanvapauteen tulisikin siirtyä sosiaalihuollossa asteittain. Muun muassa näin Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen hallitus lausui valinnanvapauslainsäädännöstä 22.3. kokouksessaan.KESKI-SUOMEN SOSIAALIALAN OSAAMISKESKUKSEN LAUSUNTO LUONNOKSESTA SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON VALINNANVAPAUSLAINSÄÄDÄNNÖKSI
- Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus pitää tärkeänä, että myös sosiaalipalveluja tarvitsevilla kansalaisilla on mahdollisuus itse arvioida ja valita, minkälaista palvelua he tarvitsevat. Tätä mahdollisuutta ei saa hukata nyt esitetyn kaltaisen keskeneräisen ja liian kiireesti valmistellun lakiluonnoksen vuoksi. Esitetty valinnanvapausmalli on niin moniportainen ja palvelukokonaisuutta pirstaloiva, että kansalaisen mahdollisuus todellisuudessa löytää sosiaalipalvelut ja tehdä valintoja on lähes mahdoton.
Palvelujen valinta ja kokonaisuuden suunnittelu vaatisi paljon tukea ja ohjausta. Maksu- ja asiakassetelit sekä henkilökohtainen budjetointi lisäävät asiakkaan vapauttaa valita palveluja heidän niin halutessaan. Monilla järjestöillä ja yksityisillä tuottajilla on sellaista erityisosaamista, jota kunnilla ei ole ollut. On tärkeää, että sitä edelleen hyödynnetään palvelutuotannossa. Asiakassetelit ja henkilökohtainen budjetti mahdollistaisivat sen, että asiakkaat voivat omista lähtökohdistaan käyttää myös näitä palveluja monipuolisemmin ja laajemmin kuin aikaisemmin.
- Lausunnolla oleva valinnanvapauslaki toisi kerralla niin laajan valinnanvapauden, että se uhkaisi kuitenkin vakavasti sosiaalipalvelujen saatavuutta ja jättäisi ihmiset sekavan systeemin pompoteltavaksi. Varsinkin paljon palveluja tarvitseva henkilö saattaa uudessa järjestelmässä jäädä edelleen vaille tarvitsemiaan palveluita. Vaikka lainsäädäntö asettaa järjestäjälle suuren vastuun huolehtia palvelujen integraatiosta ja asiakkaiden saumattomista palveluketjuista, eivät tietojärjestelmät, kannusteet ja sopimusohjaus ole vielä kehittyneet sille asteelle, että ne voisivat tämän turvata. Tämä vaatii vielä paljon suunnittelua, kehittämistä, kokeilua ja arviointia.
- Sote-keskusten ajatellaan olevan se paikka, johon ihminen ensimmäiseksi ottaa yhteyttä tarvitessaan sosiaaliapua. Sosiaalipalveluja siellä ei kuitenkaan olisi tarjolla – ainoastaan neuvontaa ja ohjausta. Asiakas ohjattaisiin lähes aina maakunnan liikelaitokseen, jossa arvioitaisiin ensin palvelutarve ja ohjattaisiin sen jälkeen palveluihin – esimerkiksi saamaan kotipalvelua, sosiaalista kuntoutusta, ehkäisevää toimeentulotukea tai vammaispalveluja. Asiointi sote-keskuksessa jäisi useimpien ihmisten osalta turhaksi portaaksi ja hidastaisi varsinaista avun saamista. Ilman palvelutarpeen arviointia sote-keskuksen ei ole mahdollista ohjata asiakasta suoraan oikean palvelun piiriin.
Apua tarvitsevan ihmisen tilannetta vaikeuttaa lisäksi se, että hänellä on lakiesityksen mukaan oikeus valita, missä maakunnan liikelaitoksen toimipisteessä hän haluaa asioida, mutta tuskin juurikaan tietoa, mikä hänelle parhaiten soveltuisi. Mitä heikompi ihmisen tilanne on, sitä enemmän hän tarvitsee tukea oikean palvelun löytämisessä. Vaarana on, että apua tarvitseva ihminen uupuu ennen kuin hän sitä löytää.
- Hallituksen kärkihankkeissa kehitetään parhaillaan toimintamalleja, joissa asiakas tai perhe saisi palvelut mahdollisimman sujuvasti yhdestä paikasta. Lasten, nuorten ja perheiden palveluja keskitetään perhekeskuksiin ja ikäihmisiä palveltaisiin keskitetysti alueellisissa neuvonta- ja ohjausyksiköissä (Kaapo). Molemmissa toimintamalleissa yleisen neuvonnan ja ohjauksen lisäksi arvioidaan myös ihmisen palvelutarve ja tarjotaan sosiaalipalveluja. Perhekeskus ja Kaapo sijoittuisivat maakunnan liikelaitokseen, vaikka ne monelta osin ovat sellaista perustason palvelua, joka voisi luontevasti kuulua sote-keskuksen tarjoamiin palveluihin. Kansalaisten näkökulmasta myös tämä on omiaan lisäämään sekavuutta.
- Valinnanvapausmalli tuo sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmään niin paljon uusia elementtejä, että myös tutkimus-, koulutus- ja kehittäminen vaatisivat oman tarkastelunsa tässä uudessa järjestelmässä. Niitä ei ole lakiluonnoksessa mainittu lainkaan. Koulutusjärjestelmä, -määrät ja tavoitteet vaatisivat aivan oman tarkastelunsa. Tutkimustoiminta ja sen rahoitus uudessa järjestelmässä saattaa vaatia tarkastelua. Kehittämistoiminnan organisointi yhtiöitetyssä mallissa vaatisi myös uutta ajattelua. Voiko maakunta järjestäjänä edellyttää, että jokainen sote-keskus käyttää 2% liikevaihdostaan kehittämiseen ja koulutukseen?
Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus esittää, että valinnanvapaus laajenisi asteittain sitä mukaa kun uusi maakunnallinen palvelujärjestelmä rakentuu. Tämä antaisi mahdollisuuden kuulla myös kansalaisia ja palvelujen käyttäjiä ja tehdä kehittämistyötä yhdessä heidän kanssaan.
Risto Kortelainen Marja Heikkilä
Hallituksen puheenjohtaja Johtaja
