Kesäkuun ensimmäisenä maanantaina kokoontui monikymmenpäinen joukko osallisuuden kysymyksistä kiinnostuneita toimijoita Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiloihin Helsinkiin. Alkamassa oli Osallisuuden varmistaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen vammaissosiaalityön asiakasprosessissa -hankkeen – tuttavallisemmin VamO-hankkeen – Asiakasosallisuutta vammaissosiaalityöhön -loppuseminaari.
Päivi Nurmi-Koikkalainen THL:stä toivotti osallistujat tervetulleiksi. Nurmi-Koikkalaisen selkeä viesti kuulijoille oli, että yhdessä olemme enemmän ja hän kutsui kaikki jatkamaan hankkeessa hyvin alkanutta yhteistyötä. Sosiaali- ja terveysministeriön tervehdyksen tuonut Eveliina Pöyhönen muistutti puheessaan, että vammaisilla ihmisillä on erityinen oikeus osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen nojalla. Yhteiskehittämällä palveluja saadaan parhaiten asiakkaan tarpeisiin vastaava kokonaisuus.
Lapin yliopiston tutkijat Mari Kivistö ja Liisa Hokkanen pureutuivat puheenvuorossaan asiakasosallisuutta edistäviin ja estäviin tekijöihin. Hankkeessa on kerätty runsaasti kokemuksellista tutkimusaineistoa asiakkailta ja ammattilaisilta yhteistutkijuuden keinoin. Asiakkailla on monimuotoisia, osiin ristiriitaisia odotuksia vammaissosiaalityölle, joihin on pystyttävä ammatillisesti vastaamaan. Vammaissosiaalityön erityisyyteen sisältyy olennaisesti vammaisten oikeuksiin pohjautuva vuorovaikutuksen ja kohtaamisen osaaminen. Asiakasprosessin henkilökohtaistaminen varmistaa asiakasosallisuuden toteutumisen ja yksilöllisiin tarpeisiin vastaamisen. Esimerkiksi digiosallisuudesta puhuttaessa on huomioitava molemmat äärilaidat – digitaiturit ja digisyrjäytyneet. Puhujat korostivat lopuksi, että sosiaalityön tehtävänä on pitää kaikki mukana.
Merja Heinonen, Katriina Kunttu ja Kari Ruotanen valottivat osuudessaan Eksoten vammaispalvelujen muutoksen tuulia asiakkaan, työntekijän ja johtamisen näkökulmista. Heinonen muistutti, että kehittämisprosessissa johdon tulee luottaa työntekijöihin ja antaa heille harkintavaltaa osallisuustyön toteuttamiseksi. Kunttu puolestaan kertoi asiakasosallisuusryhmistä, joita oli perustettu alueelle kaksi. Uusi yhteiskehittämisen toimintamalli on mahdollistanut asiakkaiden ja työntekijöiden toimimisen tasavertaisina yhteistyökumppaneina. Ruotanen nosti lopuksi esiin Suomessa esiintyvän alueellisen epätasa-arvon palvelujen saannissa ja painotti sen poistamisen tärkeyttä. Puheenvuorojen perusteella Eksoten vammaissosiaalityössä ei hankkeen jälkeen liene paluuta entiseen – niin mielekkäältä uusi yhdessä työskentelyn tapa kuulosti sekä asiakkaista että henkilöstöstä tuntuneen.
Kahvitauon jälkeen lähdettiin tutustumaan esimerkkeihin hankkeen hyvistä käytännöistä. Heli Ronimus ja Katariina Kontu esittelivät osallisuutta mahdollistavia kommunikaation apuvälineitä ja lasten näkemysten selvittämisen työkalupakkia. Puhujat muistuttivat, että lasten kuulemisen tärkein tapa on leikki. Ellinoora Mantere ja Katriina Kunttu keskittyivät asiakkaan osallisuutta vahvistavaan kohtaamiseen. Mantere kertoi, että asiakkaat toivovat tapaamiselta aikaa, esteettömyyttä, tasa-arvoista kohtelua sekä asiakkaan näkemyksen huomioon ottamista. Asiakasta voi auttaa valmistautumaan tapaamiseen lähettämällä hänelle etukäteiskirjeen tapaamisen tarkoituksesta. Asiakastapaamisen dokumentoinnin voi tehdä osallistavan kirjaamisen keinoin yhdessä asiakkaan kanssa. Hyvä dokumentointitapa on avointa, läpinäkyvää ja asiakkaalle ymmärrettävää. Kunttu esitteli hankkeessa laaditun Kirjoitan sinulle! Muistilista sosiaalityöntekijälle -mallin hyvän dokumentoinnin pohjaksi. Lopuksi Raija Lampinen, Matti Koikkalainen ja Ylva Krokfors toivat esiin asiakasprosessien kehittämiseen liittyviä huomioita. Keskustelijoiden ydinviestin voisi tiivistää huomioon, ettei vammaissosiaalityötä voi tehdä laadukkaasti ilman, että vammaiset henkilöt ovat itse siinä mukana. Vammaissosiaalityössä asiakas on keskiössä.
Tiina Lappalainen ja Olli Nordberg kiittelivät kommenttipuheenvuoroissaan hanketta muun muassa siitä, että sen kautta on piirtynyt kokonaiskuva suomalaisesta vammaissosiaalityöstä ja että hanke on mahdollistanut uudenlaisen yhteistyötavan vammaisjärjestöjen ja kuntien kesken. Hanke on rakentanut samalla luottamusta asiakkaiden ja ammattilaisten välille. Lappalainen esitti myös haasteen sosiaalialan osaamiskeskuksille, joiden toivotaan osallistuvan jatkossa vahvemmin vammaissosiaalityön kehittämiseen. Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Koske vastaa mieluusti tähän haasteeseen yhdessä alueen muiden toimijoiden kanssa.
Seminaarin materiaali on saatavissa Innokylästä osoitteesta: https://www.innokyla.fi/web/tyotila3989514/vamo-hankkeen-loppuseminaari
Teksti: Sivi Talvensola @koske.fi
