Uudistettu sosiaalihuoltolaki toi näkyviin rakenteellisen sosiaalityön (7 §): on huolehdittava sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittymisestä ja sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämisestä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluu:
- sosiaalihuollon asiakastyöhön perustuvan tiedon tuottaminen asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisista yhteyksistä sekä tarpeisiin vastaavien sosiaalipalvelujen ja muun sosiaalihuollon vaikutuksista;
- tavoitteelliset toimet ja toimenpide-ehdotukset sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi sekä kunnan asukkaiden asuin- ja toimintaympäristöjen kehittämiseksi;
- sosiaalihuollon asiantuntemuksen tuominen osaksi kunnan muiden toimialojen suunnittelua sekä yhteistyö yksityisten palveluntuottajien ja järjestöjen kanssa paikallista sosiaalityötä sekä muuta palvelu- ja tukivalikoimaa kehittäen.
Jo aiemmin Anneli Pohjola (2011) määritteli rakenteellisen sosiaalityön osa-alueet hieman toisin:
- Oikeudenmukaisuustyö: sosiaalisten oikeuksien edistäminen
- Inkluusiotyö: kansalaisten osallisuus ja vaikuttaminen
- Strategiatyö: hyvinvointipalveluiden ja sosiaalisen yhteiskuntapolitiikan edistäminen ja
- Tietotyö: tiedon tuottaminen ja välittäminen.
Kuntia pyydettiin kuvaamaan sosiaaliasiamiehen vuoden 2016 selvitykseen tekemäänsä rakenteellista sosiaalityötä, kertyneitä kokemuksia ja arvioimaan rakenteellisen sosiaalityön tulevaisuutta. Viisitoista kuntaa/kuntayhtymää ilmoitti tehneensä rakenteellista sosiaalityötä, vain kolmessa sitä ei ollut tehty – tai tunnistettu. Kokemukset olivat yleensä myönteisiä.
Yleisintä oli paikallistason vaikuttamis- ja verkostotyö, sosiaalisten ongelmien näkyväksi tekeminen, tiedon kokoaminen ja välittäminen päätöksentekoon sekä palvelujen kehittäminen. Oli tehty paikallislehtijuttuja kuntalaisten asemasta, otettu kantaa kuljetuspalveluiden järjestämiseen, toimeentulotuen Kela-siirtoon, asunnottomien asioihin sekä koottu paikallisia palveluja ja verkostoja kuten perhekeskusverkostoja, asiakasraateja ja romanityöryhmä. Paljon palveluja käyttäville suunniteltiin palvelumalli terveyspalvelujen kanssa, kehitettiin pakolaisten palvelurakenteita, tehdään hyvinvointikertomus, keskustellaan kunnan keskushallinnon ja poliittisten päättäjien kanssa, jotta vaikeasti työllistyville saataisiin luotua parempia osallistumisen mahdollisuuksia ja laajennettua sosiaalisen kuntoutuksen välinevalikoimaa.
Sosiaalityöntekijät tarkastelevat kaavoitusta lasten, nuorten ja ikäihmisten tarpeista lähtien. He vaikuttavat asuntoasioihin, vuokratalojen isännöintiin, liikennejärjestelyihin sekä koulu- ja nuorisotoimeen. Kun nuorten näpistelyn kaupoissa havaittiin lisääntyneen, kutsuttiin kauppiaat ja laajasti toimijoita saman pöydän ääreen miettimään yhteisötason keinoja. Sovittiin toimintatavat ja työnjako, ja paikallislehti uutisoi asian. Toinen verkosto koottiin ratkomaan tyttöjen koulunkäyntiä vaikeuttavia tekijöitä ja käynnistettiin tyttöjen ryhmätoiminta.
Kuntakyselyssä tulevaisuuden näkymät olivat kahtalaisia: toisaalta rakenteellinen sosiaalityö nähdään tärkeänä ja vaikuttavana osana uutta rakennetta, mutta samalla pelätään, että se jää paitsioon. Kuinka rakenteellinen sosiaalityö toteutuu eriytyneessä sosiaalityössä? Mitä se on aikuissosiaalityössä, lastensuojelussa, vammaispalveluissa, vanhussosiaalityössä, terveydenhuollossa, perheneuvolassa, perhepalveluissa, maahanmuuttajien palveluissa jne. Kuinka varmistetaan vaikuttavat rakenteellisen sosiaalityön toimintaedellytykset tuleviin Sote-rakenteisiin?
Rakenteellinen sosiaalityö on muutostyötä ja kehittämistä, kokemusten ja tiedon keräämistä, etenemistä yksityisestä yleiseen ja tiedon välittämistä tahoille, joilla on mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen. Painopiste olisi hyvä saada ongelmien ennakointiin ja ehkäisyyn. Yhtä lailla on tärkeää tukea asiakkaita valtaistumaan ja voimaantumaan toimimaan omissa asioissaan. Sosiaalialan osaamiskeskukset toteuttavat rakenteellisen sosiaalityön tehtäviä ja samoin sosiaaliasiamiehet toimiessaan asiakkaan oikeuksien edistämiseksi ja toteuttamiseksi ja seuratessaan asiakkaan oikeuksien ja aseman kehitystä kunnassa. Rakenteellista sosiaalityötä tehdään ansiokkaasti monella saralla – yksin, yhdessä ja verkostoituneesti. Mutta voimmeko tehdä sitä vielä enemmän, monipuolisemmin, tehokkaammin ja vaikuttavammin?
Lisätietoja
Eija Hiekka, 044 256 1080 kirjoittaja työskentelee sosiaaliasiamiehenä ja opiskelee sosiaalityön erikoistumiskoulutuksessa rakenteellista sosiaalityötä
Lähteet:
Hiekka, Eija, Hänninen, Tanja & Talvensola, Sivi: Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen sosiaaliasiamiehen selvitys vuodelta 2016. Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, raportteja 42/2016
Pohjola, Anneli (2011) Rakenteellisen sosiaalityön aika. Teoksessa Pohjola, Anneli & Särkelä, Riitta (toim.) Sosiaalisesti kestävä kehitys. Helsinki: Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, 207–224.
Sosiaalihuoltolaki 1301/2014
