Gelem, gelem — barkiba!

Tunnistatko mitä kieltä on tämän jutun otsikko? Entä tunnistatko mikä on lippu, jonka ylälaita on taivaansininen, alalaita nurmenvihreä ja keskellä on punainen 16-puolainen hevosvankkureiden pyörää muistuttava ympyrä?

Gelem, gelem (Kuljen, kuljen) on perinteinen romanilaulu, joka nousi kansainvälisen romaniliikkeen symboliksi Lontoossa vuonna 1971. Laulaja kertoo perheensä julmasta surmasta ja toivosta kohdata ajan rajan toiselle puolelle siirtyneet rakkaansa, mutta myös ilosta joka välittyy tiellä kulkevien onnellisten romanien kohtaamisesta ja romanien keskinäisestä yhteydestä.

Romanien lippu hyväksyttiin samaisessa Lontoon maailmankongressissa. Sinisen värin sanotaan kuvaavan taivasta, vapautta, hengellisyyttä ja ikuisuutta. Vihreä väri kuvaa luontoa, maata, elämän käsinkosketeltavia puolia. Punainen pyörä lipun keskellä symboloi kulkemista, kiertämistä, kasvua ja kehitystä. Sen myös sanotaan muistuttavan romanien alkuperästä. Romanien alkukodiksi on paikannettu Pohjois-Intia ja vastaavanlainen 24-pinnainen ympyrä on myös Intian lipussa.

Ensi sunnuntaina 8.4.2018 vietetään taas eri puolilla maailmaa kansainvälistä romanipäivää. Romanien kokonaislukumääräksi arvioidaan jopa 20 miljoonaa. EU:n jäsenmaissa romaneja on noin kuusi miljoonaa. Heistä kahdeksan kymmenestä arvioidaan elävän köyhyysrajan alapuolella. Vain yksi seitsemästä on päättänyt toisen asteen koulutuksen. Romanit ovat yhä monissa Euroopan maissa moniperusteisesti syrjäytynyt vähemmistö. Toisaalta monien elämää rikastuttaneiden asioiden, kuten kitaran, viulun ja flamencotanssin, sanotaan tulleen Eurooppaan juuri romanien mukana.

Suomen almanakassa romanien kansallispäivä on ollut vuodesta 2014 alkaen. Oma hymni, lippu ja kansallispäivä eivät Suomen romaneilla mene itsenäisyyspäivän, siniristilipun ja Maamme-laulun yli eikä ohi. ”Olemme enemmin samanlaisia kuin erilaisia” on romanitoimijoiden usein toistama lause.

Keskuudessamme elää yhä romaneja, jotka ovat elämänsä aikana kokeneet kiertolaiselämän hevosvankkureineen. Kodittomuus ei kuitenkaan enää ole kansallisen romanivähemmistön jäsenille tunnusomaista sen enempää kuin muille väestöryhmille.

Iisakin kirkkoa rakennettiin Pietarissa neljäkymmentä vuotta; tänä päivänä se on yksi kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Suomen romanipolitiikkaa on rakennettu jo yli neljäkymmentä vuotta, eikä suinkaan tuloksettomasti. Suuren osan työstä ovat tehneet vähemmistöryhmän omat aktiivit. Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa käynnissä olevaa romaniasioiden sosiaali- ja terveyshuoltoalan selvitystyötä ei tarvitse rakentaa tyhjän päälle.

Barkiba! (Kiitos!)

https://www.youtube.com/watch?v=Hoo3e6sgok8

http://koskeverkko.fi/hankkeet/muita-hankkeita/romaniasiain-sosiaali-ja-terveydenhuollon-osaamiskeskus-romke/