Marraskuun ensimmäisellä viikolla järjestettiin Viitasaarella ja Äänekoskella työelämän yksinäisyyttä käsittelevät keskustelutilaisuudet. Tilaisuudet järjestettiin Lennättimessä ja ÄäneHubissa, jotka tarjoavat yhteisöllisen työtilan mm. etätyötä tekeville ja yrittäjille. Tilaisuuksien pääjärjestäjinä toimivat Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen hallinnoima Yhdessä ei olla yksin -hanke sekä JAMK:n hallinnoima Yksissä-hanke. Molempien hankkeiden tavoitteena on yksinäisyyden vähentäminen sekä ihmissuhteiden tukeminen Keski-Suomen alueella. Tilaisuudet toteutuivat pienillä osallistujajoukoilla, mikä saattaa kertoa, että kyseessä on vaikeasti lähestyttävä ilmiö.
Teema on kuitenkin tärkeä ja se voidaan liittää monella tapaa myös niihin työelämän muutoksiin, jotka ovat viime vuosina olleet esillä myös mediassa: lisääntynyt kiire ja paineet sekä työsuhteiden rikkonaisuus ja osa-aikaisuus. Toisaalta työelämän yksinäisyys syntyy valitettavan usein myös työyhteisön toimintakulttuurissa ilmenevistä epäkohdista, joihin puuttuminen on sekä esimiesten että koko työyhteisön tehtävä. Yksissä-hankkeen Christina Mantsinen nostaa esiin myös hankkeessa tehdyn havainnon erityisesti maaseutuyrittäjien kokemasta yksinäisyydestä.
Työelämän muutoksesta puhuttaessa nostetaan usein esiin työn kuormittavuuden ja stressin sekä kiireen lisääntyminen. Nämä ovat vaarassa lisätä työntekijän yksinäisyyttä monellakin tapaa. Kiireen keskellä kahvi- ja lounastaukojen viettäminen muuttuu nopeaksi suorittamiseksi tai jää kokonaan väliin. Työkavereiden kanssa ei ole aikaa vaihtaa kuulumisia ja usein paras tapa keskittyä työhön on sulkeutua omaan työhuoneeseen tai tehdä työtä jopa kotoa käsin. Asiantuntijatehtävissä toimivat ovat usein ainoita osaamisalueensa työntekijöitä, jolloin työn jakaminen muiden kanssa -saati avun pyytäminen – tuntuu lähes mahdottomalta. Stressaava työ kulkeutuu valitettavan usein myös kotiin, jolloin sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen ei ehkä jää aikaa tai energiaa. Toinen työelämän muutoksesta kertova tekijä on työsuhteiden pirstaloituminen ja määräaikaisten työtehtävien lisääntyminen. Työtä saatetaan tehdä osa-aikaisesti useammalle työnantajalle, työpaikat vaihtuvat muutaman vuoden välein ja etätyön lisääntyessä yhä useampi päätyy tekemään työtä kaukana muusta työyhteisöstä. On selvää, että työyhteisö jää etäiseksi silloin, kun se vaihtuu tiuhaan tai siellä käydään vain satunnaisesti kääntymässä.
Työyhteisön toimintakulttuurin merkitys nousi keskusteluilloissa esiin monellakin tapaa. Yhteisöllisyyttä edistäviä käytänteitä ovat esimerkiksi yhteisten lounas- ja kahvituntien pitäminen, säännöllisten työyhteisöpalaverien järjestäminen sekä työhön liittyvien onnistumisten ja haasteiden jakaminen. Avoin, yhteisöllinen ja tukea tarjoava toimintakulttuuri edellyttää, että työyhteisön jäsenet tuntevat toistensa työtä – edes jollakin tasolla. Vaikka jokainen on oman työnsä asiantuntija, voivat työyhteisön jäsenet tarjota toisilleen tukea kuuntelemalla ja pohtimalla haastavia asioita yhdessä, mikä jo itsessään helpottaa työtehtävän kuormittavuudesta aiheutuvaa taakkaa. Joskus työyhteisössä eri tehtäviä tekevien välille syntyy kuilu pelkästään sen vuoksi, että työssä käytetty asiantuntijakieli sulkee muut ulos. Oman työn sanoittaminen niin, että muutkin ymmärtävät, sekä kiinnostus muiden työtä kohtaan rakentaa yhteistä tarttumapintaa työntekijöiden välille. Keskusteluillassa nousi esiin myös perehdytyksen merkitys työn alkuvaiheessa. Perehdytyksen myötä uuden työntekijän tulee saada kokonaiskuva siitä, mitä sisältyy omiin työtehtäviin ja mitä muut työyhteisön jäsenet tekevät. Mahdollisuus saada riittävästi tukea ja pyytää apua on erityisesti työn alkuvaiheessa tärkeää. Illan aikana pohdittiinkin, voisiko työyhteisöissä käyttää nykyistä enemmän ns. mentoritoimintaa, jolloin kokeneempi työntekijä toimii uuden työntekijän sparraajana.
Keskusteluillassa pohdittiin myös, kuka on vastuussa yhteisöllisen toimintakulttuurin rakentumisesta. Yhteinen näkemys oli, että toimintakulttuurin rakenteista tulee huolehtia esimiestasolla, mutta käytännön toteutus on jokaisen työntekijän vastuulla. Arjen yhteisöllisyys rakentuu tervehtimisestä, kuulumisten kysymisestä, avun tarjoamisesta ja antamisesta sekä mukaan ottamisesta. Jos työyhteisön sisälle rakentuu kuppikuntaisuutta tai työyhteisössä aletaan syrjiä yksittäisiä työntekijöitä, on jokaisen työntekijän pohdittava omaa rooliaan osana työyhteisöä. Epäkohtiin puuttuminen on jokaisen vastuulla ja viime kädessä on esimiehen pystyttävä puuttumaan tilanteeseen. Keskusteluillassa pohdittiin, voisiko työpaikoille nimetä ns. yhteisömanagerin, jonka tehtävänä on pitää silmällä yhteisöllisten käytänteiden toteutumista sekä huolehtia siitä, että kukaan ei jää työyhteisössä ulkopuolelle.
Etätyöntekijöille sekä yksin työtään tekeville on onneksi tarjolla ratkaisu sekä Viitasaarella että Äänekoskella. Äänehub ja Lennätin ovat kaupungin tukemia yhteisöllisiä työtiloja, jotka ovat maksutta käytössä sekä työn tekemiseen että opiskeluun. Viitasaaren Lennättimessä etätyötä tekevä Tero Tuohimetsä kertoo, että työtilan jäsenten kanssa voi jakaa onnistumisia ja tarvittaessa kysyä neuvoa mieltä askarruttavaan asiaan. Myös muissa kunnissa on herännyt kiinnostus yhteisöllisiin työtiloihin ja toimintaan on käyty tutustumassa kauempaakin, kertovat Lennättimen projektipäällikkö Eeva Karppinen ja ÄäneHubin yhteisömanageri Marja Heinistö. -Koska etätyötila ei sovi ratkaisuksi kaikkiin haasteisiin, tulisi työelämän yhteisöllisyyden rakentamiseksi etsiä myös muita luovia ratkaisuja. Esimerkiksi maaseutuyrittäjän tueksi voitaisiin perustaa digitaalisia yhteisöjä, pohtii Yhdessä ei olla yksin -hankkeen projektikehittäjä Anja Saksola.
Lisätiedot: Anja Saksola / Yhdessä ei olla yksin -hanke anja.saksola@koske.fi / p. 040 526 2521
