Hyvinvointialueilla mahdollisuus kerätä vaikuttavaa tietoa sosiaalisella raportoinnilla

Sosiaalinen raportointi tuottaa arvokasta tietoa asiakkaiden tuen tarpeista, palveluiden toimivuudesta sekä asiakkaiden arjessa näkyvistä ilmiöistä. Eija Huhtalan harjoitteluraportissa syvennytään sosiaalisen raportoinnin hyvinkin erilaisiin toteuttamisen tapoihin hyvinvointialueilla.

Sosiaalinen raportointi rakenteellisen sosiaalityön menetelmänä

Huhtala tarkastelee raportissaan, miten hyvinvointialueet ovat alkaneet toteuttaa sosiaalista raportointia. Miten tietoa kerätään ja paljonko hyvinvointialueilta on tullut raportteja? Millaisia ilmiöitä on noussut esiin? Miten tietoa hyödynnetään? Havaintoja on tiivistetty taulukkoon, jonka avulla voi vertailla hyvinvointialueiden tapoja toteuttaa sosiaalista raportointia.

Rakenteellinen sosiaalityö ja sosiaalinen raportointi ovat viime vuosina olleet enemmän esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Rakenteellisessa sosiaalityössä on kysymys yhteiskunnallisiin tekijöihin ja niiden muutokseen liittyvästä tiedosta. Sosiaalinen raportointi on yksi rakenteellisen sosiaalityön keskeisimmistä menetelmistä. Sen tarkoituksena on kerätä ja tuottaa tietoa. Tällä tiedolla pyritään vaikuttamaan esimerkiksi palveluiden kehittämiseen, päätöksentekoon sekä kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseen. Se on myös keino saada sosiaalihuollon ammattilaisten omakohtaista tietoa näkyville ja käyttöön.

Toteuttavatko hyvinvointialueet sosiaalista raportointia sen täydessä potentiaalissa?

Yksi harjoitteluraportin johtopäätös on, että sosiaalisen raportoinnin tärkeys ja toteutus nähdään vielä melko eri tavoin hyvinvointialueilla. Rakenteellisen sosiaalityön ja sosiaalisen raportoinnin merkitys on useimmilla alueilla tunnistettu, mutta niiden vieminen käytäntöön on hajanaista. Lomakkeiden sisällössä ja laajuudessa on eroja riippuen hyvinvointialueesta. Myös raporttien käsittelyssä ja tiedon välityksessä päätöksentekijöille on alueellisia eroavaisuuksia. Eroavaisuudet voivat johtaa siihen, että ongelmiin ei pystytä puuttumaan riittävän ajoissa. Jos sosiaalihuollon ammattilaiset eivät voi kirjata sosiaalisen raportoinnin avulla ratkaisuehdotuksia, he eivät voi olla mukana ratkaisemassa havaitsemiaan ongelmia.

Toinen johtopäätös on, että monet sosiaalityön ongelmat tulisi ratkoa rakenteellisella tasolla. Sosiaalisen raportoinnin avulla voidaan havainnoida yleisempiä teemoja, kuten asiakkaiden pääsy palveluiden pariin, resurssipula, asiakkaiden riittämätön tuki ja ennaltaehkäisevän tuen tarve. Myös neuropsykiatriset haasteet, taloudellinen huoli ja päihteet ovat nousseet esiin sosiaalisen raportoinnin kautta.

Huhtala haluaa raportillaan herättää keskustelua rakenteellisen sosiaalityön ja sosiaalisen raportoinnin merkityksestä. Harjoitteluraporttiin koottua tietoa voidaan hyödyntää käytännön työn tukena. Raportti on tehty osana sosiaalityön opintojen harjoittelua Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa.

Lue koko harjoitteluraportti täältä (pdf).