Aiemmin tällä viikolla aiheena oli sosiaalinen kuntoutus, joka on osa PRO SOS -hankkeen Uudenlaista sosiaalityötä -teemaa. Tänään käsitellään taas yhteisösosiaalityöhön ja jalkautuvaan sosiaalityöhön, jossa ihminen pyritään kohtaamaan heidän oman arjensa ympäristössä. Millaisia kokemuksia yhteisöllisen sosiaalityön kokeiluista saatiin hankkeessa?
Tulevaisuuden sosiaalityö on lähityötä
Tulevaisuuden sosiaalityötä tarkastelevassa Tiekartta 2030 -selvityksessä korostettiin yhteisöllisen sosiaalityön merkitystä. Selvityksen johtopäätöksissä painotettaan, että sosiaalityön tulisi olla tulevaisuudessa ”jalkautuvaa matalan kynnyksen lähipalvelua, jossa toteutuu alueperustainen yhteisöllinen lähestymistapa”. Myös uudessa hallitusohjelmassa nostettiin esiin yhteisöllisyyden merkitys monissa aihealueissa.
Yhteisösosiaalityössä on kaksi puolta: ensimmäiseksi sosiaalisten verkostojen merkitys nähdään ihmisen osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteen rakentajana, ja toiseksi näitä tukeakseen on toimittava asiakkaan arjen ympäristöissä, eli jalkauduttava pois sosiaalitoimen toimistosta. Yhteisöllisessä sosiaalityössä pyritään toimimaan asukaslähtöisesti perinteiset valta-asetelmat murtaen ja hakemaan kumppaneita toiminnalle muista toimijoista, jotka toimivat asiakkaan ympäristössä, kuten järjestöistä, viranomaisista tai seurakunnista. Tärkeää on nähdä ihminen aktiivisena toimijana omassa ympäristössään ja auttaa löytämään arkea tukevia voimavaroja yhteisöistä.
Yhteisöllistä sosiaalityötä voidaan toteuttaa pienin kokeiluin, joista voi kasvaa myöhemmin pysyviä käytäntöjä. Tämän vuoksi sosiaalityössä kuuluisikin voida kehittää ja toteuttaa jalkautuvaa lähityötä ja alueperustaisia yhteisösosiaalityön malleja. Tiekartta 2030 -selvityksen mukaan tästä olisi hyvä saada säädös sosiaalihuoltolakiinkin.
Yhteisösosiaalityöstä kiinnostuneiden kannattaa merkitä myös kalentereihinsa aikuissosiaalityön maakunnallinen työryhmä 2. joulukuuta, jossa teemana yhteisöllinen sosiaalityö. Lisää tietoa tapahtumasta löydät Kosken kalenterista.
Jalkautumisen kokeiluja Varsinais-Suomessa
Millaisia kokemuksia sosiaalityön jalkautumisesta on saatu PRO SOS -hankkeessa? Hankkeen sivuilla on esimerkiksi Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Vasson Aikuissosiaalityön jalkautuminen ja matala kynnys kehittämiskohteina -raportti, jossa käydään läpi hankkeen aikana tehtyjä jalkautuvan työotteen kokeiluja. Jalkautuminen on ajankohtainen seikka varsinkin aikuissosiaalityössä, kun perustoimeentulotuen Kela-siirron jälkeen osa asiakkaista ei enää asioi sosiaalitoimessa. Lähipalvelun kautta aikuissosiaalityön asiakkaita voidaan tavoittaa matalalla kynnyksellä.
Kela-siirtoon liittyen Raisiossa kokeiltiin sosiaalityöntekijän jalkautumista Kelan tiloihin. Tällä kokeilulla pyrittiin tavoittamaan Kelan asiakkaita, joilla voisi olla myös sosiaalityön tarve, sekä antamaan tarvittaessa tukea Kelan työntekijöille. Kokeilu liittyy myös Kelan ja kunnan sosiaalityön yhteistyön kehittämiseen, josta on kirjoitettu aikaisemmassa PRO SOS haltuun -artikkelissa. Kokeilun väliarviointivaiheessa todettiin, ettei asiakkaita tavoitettu toivotusti, mutta yhteistyö Kelan työntekijöiden kanssa tiivistyi. Sosiaalityöntekijöiden jalkautumista kokeiltiin myös diakonien päivystyksen yhteyteen. Tämäkään kokeilu ei tavoittanut toivotusti asiakkaita, mutta paransi yhteistyötä diakonien kanssa. Nämä kokeilut kuvastavat, ettei asetettuja tavoitteita aina tavoiteta, mutta niistä voi seurata silti hyviä, ennalta arvaamattomia vaikutuksia, kuten toimijoiden yhteistyön vahvistuminen.
Onnistuneena lähipalveluna raportissa mainitaan Naantalin moniammatillinen jalkautuva päihdetiimi, jolla on 200 asiakasta vuodessa. Mukana on sosiaalityöntekijän lisäksi terveydenhoitajia, asumispalvelu- ja sosiaaliohjaaja, hoitajia sekä kokemusasiantuntija. Mallin hyödyksi luetaan se, että tiimi hoitaa asiakkaan asioita kokonaisvaltaisesti yhdessä laaditun suunnitelman mukaan, jolloin päällekkäinen työ vähenee ja asioita voidaan hoitaa joustavasti. Toisaalta joustavan palvelun tarjoaminen ja toimiminen vaatii työntekijöiltä hyviä vuorovaikutustaitoja ja oikeanlaista asennetta.
Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Socomin alueella Kotkassa ja Kouvolassa kokeiltiin jalkauttamista Lainaa sosionomiopiskelija kirjastosta -kokeilulla, jossa oli mahdollista ”lainata” sosionomiopiskelija pariksi tunniksi kerrallaan paikallisesta kirjastosta. Opiskelijalta sai apua arjen haasteisiin nopeasti ja matalalla kynnyksellä, ja asiakkaalle pystyttiin antamaan varhaista tukea neutraalissa ympäristössä. Vaikka kohderyhmää ei tavoitettu laajasti, saatiin palvelua kokeilleet asiakkaat ohjattua eteenpäin sopivaan palveluun. Asiakkaat kokivat opiskelijat helposti lähestyttäviksi ja yhteistyö kirjastojen kanssa toimi hyvin.
Jalkautumisen ei aina tarvitse olla fyysistä, kuten Varsinais-Suomen kokeiluissa käy ilmi, vaan kynnys voi madaltua myös digitaalisten palvelujen kautta. Esimerkiksi Turussa on kehitetty sosiaalipalvelujen asiakasneuvonnan chat, josta voi saada tietoa sosiaalipalveluista yleisellä tasolla tiettyinä ajankohtina viikossa. Chat on tehty helppokäyttöiseksi ja sen kautta voidaan esimerkiksi välttää turhat tapaamiset, kun asiakas ohjataan nopeasti oikean palvelun piiriin. Toisaalta pitkät ja monimutkaiset kysymykset ovat haasteellisia hoitaa chat-palvelun kautta, ja henkilökohtaista ohjausta tarvittaessa asiakas ohjataan sosiaalipalvelujen info-pisteelle tai soittamaan palvelunumeroon.
Virkamiesmäisyys aidon kohtaamisen este
Jalkautuvaa sosiaalityötä pohdittiin lisää työpajojen voimin Vasson alueella. Keskusteluissa korostettiin, että jalkautumisen tärkein seikka on päästä eroon virkamiesmäisyydestä, joka nähtiin kohtaamisen esteenä. Asiakkaan tapaaminen hänen omassa ympäristössään vähentää valta-asetelmaa tilanteessa ja korostaa asiakkaan omaa osallisuutta ja aktiivisuutta. Myös työntekijä saa kokonaisvaltaisemman kuvan asiakkaan tilanteesta havainnoidessaan häntä omassa arjessaan.
Raportissa nostettiin myös esiin jalkautumisen haasteita. Ensimmäisenä mainittiin sopivien paikkojen löytäminen kohtaamiselle, sillä vääränlaisen ympäristön kautta asiakkaita ei tavoiteta tarpeeksi suuria määriä tai paikan ilmapiiri ei sovi tapaamiselle. Myös työturvallisuus ja salassapito nostettiin esiin haasteina, kun työntekijä lähtee pois toimistostaan. Lisäksi uudenlaiselle työtavalle voi olla vaikea saada tukea johdolta, sekä työntekijän oma kehittämisinto ja kokeiluhalukkuus voi olla hukassa.
Haasteisiin tarjottiin ratkaisuja niin asiakkaiden kuin johdonkin toimesta. Tavoittamisongelman ratkaisuksi nostettiin asiakkaiden puolesta runsas, monipuolinen ja oikein kohdennettu tiedottaminen. Puskaradion merkitystä korostettiin tiedotuskanavana ja tieto toiminnasta voisi tulla myös yhteistyökumppaneiden kautta. Oikeanlaista asennoitumista pidettiin myös tärkeänä, sillä uudet kokeilut vaativat kärsivällisyyttä ja kykyä luopua vanhoista tavoista. Työturvallisuutta voidaan taas parantaa esimerkiksi toimimalla työpareittain uusissa paikoissa. Johtamisen näkökulmasta tärkeänä nähtiin tiedontuotanto, joka takaa perustellut ja läpinäkyvät työskentelytavat jalkautumiseen, sekä sitouttaminen ja resursointi toiminnan kokeilemiseen. Tavoiteltuja vaikutuksia tai asiakasmääriä ei saada hetkessä, minkä vuoksi kokeilut vaativat myös aikaa alkaakseen toimia.
![\"\"](\"http://koskeverkko.fi/wp-content/uploads/2019/11/yhteisösosiaalityö_pieni.jpg\")
Raportin lisäksi PRO SOS -hankkeen sivuilta löytyy kaksi jalkautuvaan sosiaalityöhön liittyvää opinnäytetyötä, joista toinen käsittelee aiheen kirjallisuutta ja toinen aiemmin mainittua Naantalin moniammatillista jalkautuvaa päihdetiimiä. Tällä viikolla parrasvaloissa ovat olleet sosiaalinen kuntoutus ja yhteisösosiaalityö, mutta uudenlaiseen sosiaalityöhön kuuluu myös paljon muutakin. PRO SOS -hankkeen sivuilta löytyy materiaalia esimerkiksi kokemusohjauksesta ja Kaikukortista.
