PRO SOS -hankkeessa tavoitteena oli nimensä mukaisesti kehittää uudenlaista sosiaalityötä yhdessä. Hankkeessa tarkasteltiin tuorein silmin erityisesti sosiaalista kuntoutusta ja yhteisösosiaalityötä, joiden merkitystä on korostettu myös valtakunnallisissa selvityksissä ja ohjelmissa. Millaista kehittämistyötä hankkeessa tehtiin sosiaaliseen kuntoutukseen liittyen?
Sosiaalinen kuntoutus on prosessi
Sosiaalinen kuntoutus on ollut lakisääteistä toimintaa vuonna 2015 tapahtuneen sosiaalihuoltolain uudistamisen jälkeen, mutta kunnissa toiminta käsitetään monin eri tavoin. Lisäksi sosiaalisen kuntoutuksen käytännöt vaihtelevat sekä sisällöllisesti että laadullisesti eri paikkakunnilla. PRO SOS -hankkeessa selvitettiin Soccan (pääkaupunkiseutu), SONet BOTNIAn (Vaasa, Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyskuntayhtymä Soite, Etelä-Pohjanmaa) ja Verson (Päijät-Häme) toimesta, miten eri maakunnissa ymmärretään sosiaalinen kuntoutus, miten toiminta organisoidaan alueilla ja millaisia kehittämisen tarpeita sosiaalisen kuntoutuksen suhteen nähdään. Alueelliset selvitykset ovat nähtävillä PRO SOS -hankkeen sivuilla tämän tekstin keskittyessä vertailevan Kohti yhdenmukaisempaa sosiaalista kuntoutusta -selvityksen läpikäymiseen.
Sosiaalihuoltolaissa (1301/2014 17§) sosiaalinen kuntoutus määritellään sosiaalityön ja sosiaalisen ohjauksen keinoin annettavaksi tehostetuksi tueksi, jolla pyritään vahvistamaan yksilön toimintakykyä, torjumaan syrjäytymistä ja edistämään hänen osallisuuttaan. PRO SOS -hankkeen selvityksessä korostetaan, että kyseessä on yksittäisen palvelun sijaan prosessi, jossa asiakkaalle tarjotaan erilaisia tuen muotoja hänen tarpeidensa mukaan. Kuntoutuksella pyritään edistämään asiakkaan mahdollisuuksia päästä kiinni vuorovaikutussuhteisiin, toimintoihin ja rakenteisiin, jotka muodostavat hyvän arjen perustan. Tähän voidaan päästä esimerkiksi tukemalla asiakasta asioinnissa tai ohjaamalla hänet mielekkääksi kokemaansa ryhmätoimintaan. Sosiaalinen kuntoutus on tarkoitettu määräaikaiseksi toiminnaksi, joten siinä tärkeää on suunnitelmallisuus, tavoitteellisuus ja arviointi.
Monta tapaa ymmärtää, järjestää ja toteuttaa sosiaalista kuntoutusta
Ensimmäisenä PRO SOS -hankkeen selvityksessä käydään läpi, miten eri alueilla käsitetään sosiaalinen kuntoutus. Ongelmana on se, että sosiaalinen kuntoutus nähdään usein hyvin laajana ja jäsentymättömänäkin toimintana, johon saatetaan laskea mukaan lähes kaikki sosiaalitoimessa tehtävä työ. Joillakin alueilla sosiaalinen kuntoutus määriteltiin aikuissosiaalityöhön liittyvänä sosiaalipalveluna ja toisaalla taas tehostetuksi tueksi, jota annetaan sosiaalityön tai sosiaaliohjauksen keinoin. Sosiaalisen kuntoutuksen ehkäisevän toiminnan näkökulma tuli esiin vain Soiten kuvauksessa. Yhteistä monissa määritelmissä oli toiminnan suunnitelmallisuus ja tavoitteiden laatiminen yhdessä asiakkaan kanssa.
Selvityksessä todetaan, että sosiaalisen kuntoutuksen pitäisi olla kaikkien palvelua tarvitsevien saatavilla, mutta kriteerit palveluun pääsystä vaihtelivat eri alueilla. Esimerkiksi Vaasassa ja Soiten alueella sosiaaliseen kuntoutukseen oli tehty mahdollisimman matala kynnys. Palveluun pääsi asiakkaan pyynnöstä tai mikäli asiakkaalla oli selkeä tarve. Pääkaupunkiseudulla kuntoutukseen oikeutettuja olivat erityistä tukea tarvitsevat henkilöt, joilla ei ole akuuttia päihde- tai mielenterveysongelmaa. Palveluun pääsemistä edeltää arvio kuntoutuksen tarpeesta, ja lopullisen päätöksen tekee alueesta riippuen sosiaalityöntekijä, sosiaaliohjaaja, johtava sosiaalityöntekijä tai sosiaalijohtaja.
Sosiaalihuoltolain soveltamisoppaassa tulee esille aiemmin mainittu sosiaalisen kuntoutuksen laajuus ja siitä syntyvät haasteet. Kun sosiaalisen kuntoutuksen välineiksi mainitaan mm. yksilöllinen tuki, toiminnalliset ryhmät, vertaistuki sekä ”kaikki asiakkaalle tarjottavat palvelut ja tukitoimet osana sovittua suunnitelmaa”, jää sosiaalisesta kuntoutuksesta epämääräinen käsitys: miten sosiaalinen kuntoutus eroaa esimerkiksi sosiaalityöstä, sosiaaliohjauksesta, kuntoutusohjauksesta tai kuntouttavasta työtoiminnasta? Toisaalta väljä määritelmä mahdollistaa uusien, luovien työmuotojen kehittämisen. Selvityksen alueilla sosiaalisen kuntoutuksen palvelut vaihtelevat paljon. Useimmiten tarjotaan tavoitteellista sosiaaliohjausta, matalan kynnyksen palveluja sekä yksilö- ja/tai ryhmämuotoista palvelua. Lisäksi palvelujen tuottamisen tavat vaihtelevat alueittain: Etelä-Pohjanmaalla sosiaalinen kuntoutus järjestetään omana tuotantona tai yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa, kun taas Helsingissä se toteutetaan suurimmaksi osaksi ostopalveluna. Selvityksessä mainitaan myös hankkeiden tärkeä rooli etenkin ryhmämuotoisen palvelun toteuttajana.
Toiminnan ollessa suunnitelmallista ja määräaikaista kuuluu sosiaaliseen kuntoutukseen kiinteästi arviointi. Palvelun alkaessa asiakkaan kanssa sovitaan yhdessä kuntoutuksen tavoitteista, joiden toteutumista ja sosiaalisen kuntoutuksen vaikutuksia seurataan ja arvioidaan. Selvityksessä huomautetaan, että vaikuttavuuden arvioinnissa käytetään hyvin vähän mittareita. Usein sosiaalisen kuntoutuksen vaikuttavuutta arvioitiin asiakkaan kanssa keskustellen ja yhdessä sovittuihin tavoitteisiin peilaten. Tämän vuoksi omatyöntekijä nähtiin merkittävässä roolissa, mutta Soiten alueella mainittiin myös palveluntuottajilta saatavan tärkeää tietoa arvioinnin pohjaksi. Selvityksen alueilla ei oltu kuvattu selkeitä sosiaalisen kuntoutuksen palvelupolkuja. Useimmiten sosiaalisen kuntoutuksen prosessi kulki yksilömuotoisesta tuesta ryhmämuotoiseen ja sieltä kuntouttavaan työtoimintaan, josta edelleen esimerkiksi työkokeiluun.
Uusia avauksia ja kehittämisen kohteita
Sosiaalisen kuntoutuksen kehittämiskohteina nähtiin palvelun selkeä määritteleminen, kytkeminen palvelurakenteisiin ja palveluprosessin kuvaaminen. Lisäksi toimista käytännöistä koettiin tarvittavan lisää tietoa, kuten myös olevassa olevista sosiaalisen kuntoutuksen malleista sekä sisällöistä. Työntekijöiden kouluttamiseen toivottiin lisää resursseja, mutta myös työntekijöiden käytännön työssä syntynyttä tietoa pitäisi hyödyntää enemmän esimies- ja johtotasolla. Alueilla on kokeiltu eri toimijoiden kanssa yhdessä uusia työmuotoja, joista osa on jäänyt pysyväksi sosiaalisen kuntoutuksen toiminnaksi. Helsingissä ja Espoossa on suunniteltu palvelupaketteja eri kohderyhmiä varten, jotka sisältävät intensiivisyydeltään vaihtelevia palveluja ja tuen muotoja.
PRO SOS -hankkeen sivuille on kerätty erilaisia toiminnallisia kuntoutuksen malleja ja toimivia käytäntöjä sosiaaliseen kuntoutukseen, jotta hyvät käytännöt voitaisiin ottaa käyttöön muuallakin. Esimerkiksi Pikassoksen toiminta-alueelta on kerätty yhteen tiedostoon hyvien käytäntöjen paketti, josta löytyy vinkkejä sosiaaliseen kuntoutukseen. Muiden toimintamallien joukosta löytyy esimerkiksi kuvaus ja opinnäytetyö voimaannuttavan elokuvan hyödyntämisestä sosiaalisessa kuntoutuksessa. Etukäteen valittujen elokuvien äärellä voidaan keskustella ryhmässä itse leffojen sisällöstä tai niiden herättämistä tunteista. Käy tutustumassa myös muihin toimintamalleihin hankkeen sivuilta.
