Yksinäisyys eriarvoistuneessa yhteiskunnassa

Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari (Tampereen yliopisto) vieraili syyskuun alussa Jyväskylässä luennoimassa yksinäisyydestä ja sen haitallisuudesta. Puheessaan Saari totesi, että epävarmuuden ja yksinäisyyden lisääntyminen vähentävät ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua.

Professori Juho Saaren esitys oli osa Keski-Suomen hyvinvointipäivää 6.9.2018. Saaren puhe sisälsi paljon ajateltavaa. Sosiaalisen eristäytymisen taustalla voivat olla myös evolutiiviset kokemukset eli miten heimoonnutaan, miten lauma toimii, mikä on sen nokkimisjärjestys ja mihin kotipesään illalla palataan. Yksilön status voi selittää osin sen mihin yhteiskunnallisen aseman käsitykseen hän itsensä asettaa. Mikä minulle kuuluu ja mikä minulle on hyvästä? Kimmoisuus eli resilienttiys voi antaa suojakaavun tai parantaa sietokykyä. Voisiko vertaistuki tai tavallinen arkiystävä olla yksinäisen suojakaapu?

Juho Saaren mukaan yksinäisyydellä on myös juurisyy-ominaisuus. Huono on yksinäisempi. Kuopion tutkijat, kansanterveystieteen professori Jussi Kauhanen ja ravitsemusterapeutti Leila Karhunen, kuuluvat selvittäneen yksinäisyyden ja osteoporoosin eli luukadon yhtäläisyyttä. Lisääkö Saaren peräänkuuluttamaa kimmoisuutta kun pomppitaan että luut vahvenevat?

Osteoporoosia kutsutaan usein näkymättömäksi tai hiljaiseksi sairaudeksi, koska luukato tapahtuu vähitellen ilman näkyviä merkkejä tai oireita. Samaa sanotaan yksinäisyydestä tai yksinäisistä – näkymätöntä.  Lääkärit sanovat, että osteoporoosin ensimmäisten oireiden havaitsemiseen tarvitaan valppautta. Myös yksinäisyyden näkemiseen tarvitaan herkkyyttä! Tutkija Niina Junttila on selvittänyt, että yksinäisyys näkyy jo 3-vuotiaissa lapsissa. Heidät voidaan jakaa ryhmiin optimaaliset, tulisielut ja näkymättömät. Juho Saari kertoi meille tolppalapsista. He ovat koulupihojen yksinäisiä. Ei siis mikään ihme, että Juho Saarta kuunnellessa saa myös annoksen Junttilaa…

Tiedetään että yksinäisyys vähentää terveyttä. Karrikoidusti ilmaisten, yksinäisyys vaikuttaa yksilöön niin, että liikunta jää pois, ylipaino nousee ja mielenterveys järkkyy. Mutta yksinäisyyspä ei olekaan vain yksilöllinen ominaisuus vaan yhteiskunnan rakenteellinen tulos. Työllisyys vaikuttaa yksinäisyyteen. Työttömien keskuudessa 40 % kokee yksinäisyyttä, kun työssä kävijöistä yksinäisyyttä koki vain 10 %. Jonkun annetaan olla näkymätön. Kun vertaillaan esim. suomalaisten ja kosovolaisten hyvinvointivaltiopiirteitä, on todettavissa, että kosovolaisilla arjen tukena ovat enemmän omaiset (70%) kuin toiset. Suomalainen saa apua suuressa määrin ystäviltään, kavereilta ja viranomaisilta, vain 30 % tukeutuu läheisiin. Kuinka tärkeää ovatkaan hyvät ihmissuhteet – suhteet läheisiin ja ystäviin!

Saaren luennossa kuulimme että teknologia on neutraali yksinäisyyden suhteen. Internet ei vääjäämättä aiheuta yksinäisyyttä. Olisimmeko yksin yhdessä? Samanlaista epäluuloa on koettu kun sanomalehti, radio, televisio ja puhelin tulivat ihmisten vuorovaikutusmaailmaan. Tänä päivänä internet on väline, josta löytyy mm. vertaistuki. Yhteisöt tuntuvat siirtyvän sosiaaliseen mediaan. Huolen aihetta voi olla epäilys, ovatko sosiaaliset verkostot hyvän tuulen verkostoja?

Keski-Suomessa on kolme STEA:n rahoittamaa ns. yksinäisyyshanketta. Teemme yksinäisyyttä näkyväksi #sutonnähty -kampanjalla. Lisää yksinäisyyshankkeista löydät mm. Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus KOSKEn verkkosivuilta! Lisätietoja saa myös projektipäällikkö Sirpa Pekkariselta, Yhdessä ei olla yksin -hyvinvointiyhteistyöhankkeesta, p. 040 653 7220, sirpa.pekkarinen@koske.fi. Muistetaan pomppia, jutella tolpan juurella seisovalle ja tavata ystäviä!