Tulevaisuuden sosiaalityöntekijä on jalkautuva ja osallistava hybridiosaaja, joka tarkastelee maailmaa ilmiölähtöisesti

Sosiaali- ja terveysministeriön Tiekartta 2030 Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuusselvitys ilmestyi keväällä. Selvitys luotaa sosiaalityön näkymiä ja muotoja tulevina vuosikymmeninä. Lisäksi tavoitteena on aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön vision kirkastaminen sekä toimenpide-ehdotukset sen kehittämiseksi. Lue Kesälukemista-sarjan toinen kirjoitus sosiaalialan kiinnostavista julkaisuista.

Pekka Karjalaisen, Anna Metterin ja Minna Strömberg-Jakan selvityksessä kuvataan sosiaalityön nyky- ja tavoitetilaa sekä kehityskohteita. Tavoitteena on nostaa esiin alan keskeisiä ilmiöitä ja toiminta-areenoja sekä löytää keinoja sosiaalityön vaikuttavuuden näkyväksi tekemiseen. Lisäksi selvityksessä tarkastellaan alan tulevaisuutta: millaisia osaamistarpeita ja toimintamalleja sosiaalityössä tarvitaan tulevina vuosina?

Tiekartta 2030 -selvityksen lukemista kesäpäivänä

Tiekartta 2030 -selvitys keskittyy aikuissosiaalityöhön. Aikuissosiaalityö käsittää hyvin laajan skaalan erilaisia areenoita päihdetyöstä vammaistyöhön ja työllistymistä edistäviin palveluihin. Moninaisuutensa vuoksi aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön kehittämiskohteina nähdään työn perustehtävän, paikan, kohteen ja roolin selkeyttäminen. Lisäksi toimintaympäristö on moninaistunut uusien toimijoiden ja eriytyneiden palvelujen, työtehtävien sekä etuuksien vuoksi niin, että kokonaiskuvaa on vaikea hahmottaa. Aikuissosiaalityön kirkastamisen lisäksi työn vaikuttavuus pitää pystyä osoittamaan eri tahoille.

Sosiaalityön tulevaisuuteen vaikuttavat monet yhteiskunnalliset muutokset ja ilmiöt, joihin sen on pystyttävä vastaamaan. Esimerkiksi syrjäytymisen ja eriarvoistumisen ehkäiseminen ovat tärkeitä asioita sisäisenkin turvallisuuden kannalta, ja ikärakenteen muutos ja työn murros asettavat uusia palvelutarpeita. Huomiota on kiinnitettävä etenkin erityisen haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden auttamiseen ja lasten, nuorten ja perheiden tukemiseen oikea-aikaisesti. Asiakastyössä tärkeäksi nousee osallisuuden edistäminen ja käyttäjä- sekä elämäntilannelähtöinen palvelujen ja etuuksien yhteensovittaminen.

Karjalainen, Metteri ja Strömberg-Jakka esittelevät näiden seikkojen pohjalta visionsa tulevaisuuden sosiaalityöstä ja sen vaatimista toimenpide-ehdotuksista. Tiekartta jakautuu neljään teemaan. Osaavalla ja vaikuttavalla sosiaalityöllä tarkoitetaan panostamista sosiaalityöntekijän osaamiseen, joka saa tukea tutkimuksesta, innovaatiotoiminnasta ja osaamisen johtamisesta. Työntekijöiden asiantuntijuuden hyödyntämiselle on annettava tilaa ja oltava selkeät väylät. Näihin seikkoihin on kiinnitettävä tulevaisuudessa huomiota, jotta pystytään turvaamaan osaava, motivoitunut ja hyvinvoiva työvoima alan työpaikkoihin. Lisäksi työn vaikuttavuuteen on kiinnitettävä huomiota systemaattisella seurannalla ja ottamalla käyttöön vaikuttavaksi osoitettuja työmenetelmiä.

Kumppanuuksia rakentava sosiaalityö keskittyy sosiaalityön yhteistyön kehittämiseen eri toimijoiden, kuten Kelan, työvoimapalvelujen ja järjestöjen, kanssa, sekä sosiaalityöntekijän merkitykseen sosiaali- ja terveydenhuollon moniammatillisissa tiimeissä. ”Vain moniammatillisen tiimin työllä voidaan turvata asiakkaan varhainen tuki, oikea-aikaisuus ja toiminnan kustannustehokkuus vaikeissa elämäntilanteissa”, korostetaan selvityksessä eri toimijoiden sujuvaa yhteistyötä ja vuoropuhelua. Sosiaalityöntekijät ovat sosiaalisten kysymysten asiantuntijoita ja heidän osaamistaan pitäisi hyödyntää laajemmin, jotta asiakkaiden ongelmiin voitaisiin tarttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Osallistavassa ja valtaistavassa sosiaalityössä otetaan vahvasti asiakaslähtöinen näkökulma. Osallisuuden kautta ihminen pystyy esimerkiksi liittymään merkityksellisyyttä lisääviin vuorovaikutussuhteisiin ja vaikuttamaan elämänsä kulkuun, ja valtaistamisella lisätään asiakkaan tietoisuutta asioiden välisistä suhteista sekä annetaan työkaluja haasteiden voittamiseksi. Sosiaalityössä tärkeää on nähdä digitalisaation hyödyt, mutta myös digisyrjäytyneisyyden uhka. Se, että asiakas voi itse päättää, miten haluaa asioida palvelussa, ja halutessaan osallistua hänestä kirjattavan tiedon tuottamiseen, lisää osallisuuden kokemusta. Lisäksi nykyaikana on tärkeä kehittää sosiaalityötä matalan kynnyksen etsivänä ja jalkautuvana lähityönä, sillä paljon tukea tarvitsevia asiakkaita voi olla vaikea tavoittaa. On myös ymmärrettävä asiakkaiden asiantuntijuuden merkitys, jota pitäisi osata systemaattisesti hyödyntää esimerkiksi palvelujen kehittämisessä. Yhteiskehittäjyyden ja asiakasraatien mahdollistaminen tuottaa tärkeää tietoa ilmiöistä ja palveluista, mutta hyödyttää myös niihin osallistuvia asiakkaita tuottamalla kokemuksia osallisuudesta.

Neljäs teema, ilmiölähtöinen ja yhteiskunnassa vaikuttava sosiaalityö, ottaa huomioon sosiaalityön mahdollisuuden tarttua ilmiöihin rakenteellisen sosiaalityön kautta. Sosiaalityössä kohdataan ajalle tyypillisiä ja paikallisia ilmiöitä, joiden sanoittaminen ja niistä raportointi auttavat esimerkiksi palvelujen muotoilemisessa tarkoituksenmukaisemmiksi. Myös globaalit ja ylirajalliset ilmiöt vaikuttavat Suomeen ja tuovat uusia haasteita tulevaisuuden sosiaalityöhön. Ilmiölähtöisessä sosiaalityössä tulisi siirtyä pois ongelmalähtöisestä asioiden käsittelystä ja ottaa laaja-alaisempi, sektorien rajat ylittävä näkökulma. Rakenteellisen sosiaalityön pitäisikin vakiintua kiinteäksi osaksi sosiaalityöntekijöiden työtä.

Lopputuloksena selvityksessä esitetäänkin valtakunnallista kehittämisohjelmaa aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön uudistamiseksi. Karjalaisen, Metterin ja Strömberg-Jakan kokonaisvaltaisesta tulevaisuusselvityksestä voi lukea tarkemmin täältä.