Toipumisorientaatio rakentuu yhteisissä keskusteluissa

Toipumisorientaatio ry:n ja Kosken järjestämässä seminaarissa perehdyttiin toipumisorientaatioon monipuolisten puheenvuorojen kautta ja yhdessä keskustellen. Esityksissä tutustuttiin toipumisorientaation periaatteisiin sekä siihen, miten toipumisorientaatiota voi toteuttaa monin eri tavoin käytännön työssä.

Toipumisorientaatio ry:n hallituksen puheenjohtaja Markku Kärmeniemi toivotti osallistujat tervetulleeksi ja kertoi toipumisorientaation sekä yhdistyksen taustasta. Toipumisorientaatiolla (recovery) tarkoitetaan asiakaslähtöistä ja merkitykselliseen elämään tähtäävää ajattelun ja toiminnan viitekehystä. Siihen ei ole selkeää mallia, jonka vuoksi Kärmeniemi korosti, että uutta tapaa toimia pitää pohtia yhdessä omassa toimintaympäristössä ja organisaatiossa. Toipumisorientaatio ry:n tavoitteena on levittää tietoa toipumisorientaatiosta ja kehittää siihen perustuvaa toimintaa, mikä on yksi syy päivän seminaarin järjestämiseen. Yhdistys on vielä suhteellisen nuori, jonka vuoksi Kärmeniemi kutsuikin mukaan toimintaan aktiivisia ja kiinnostuneita toimijoita. Yhdistyksen kotisivut löytyvät tästä linkistä.

Alkusanojen jälkeen seuraavana puheenvuorossa oli ylihoitaja Virpi Jaakkola Helsingin kaupungin päihdepalveluista, joka johdatti osallistujat toipumisorientaation perusperiaatteisiin ja kertoi toipumisorientaation jalkauttamisesta psykiatria- ja päihdepalveluihin. Jaakkola korosti, että toipumisorientaatio on nimenomaan viitekehys, jossa toipuminen nähdään matkana: siinä keskitytään merkityksellisen elämän luomiseen sairastumisen jälkeen ja henkiseen kasvuun, sillä hetkeen ennen sairastumista ei voi enää palata. Vaikka sairaudesta ei paranisi, on silti mahdollista toipua. Toipumisorientaatioon kuuluukin vahvasti toivo, sillä ilman toivoa ei toipuminen lähde käyntiin. Myös identiteettiin liittyvä työ on tärkeää, jotta pystyy rakentamaan itselleen myönteistä minäkuvaa ja pääsemään yli stigmoista. On opeteltava hyväksymään se, että voi olla muutakin kuin esimerkiksi päihteidenkäyttäjä, sillä sisäiset stigmat voivat olla jopa vahvempia kuin ulkopuolelta tulevat. Toipumisorientaatioissa keskitytään henkilön voimavaroihin ja vahvuuksiin, joiden kautta pyritään vahvistamaan hänen osallisuuttaan ja kontrolliaan omasta elämästään. Toipumista edistävät myös merkitykselliset ihmissuhteet ja vertaistuki, sekä tavoitteiden määrittäminen itse.

Organisaatiolta ja työntekijöiltä toipumisorientaatio vaatii pitkäjänteistä toimintakulttuurin ja asenteiden muutosta: toipumisorientaatiossa siirrytään holhoavasta työotteesta tasavertaiseen kumppanuuteen, jossa henkilö voi tarvita alussa enemmän tukea, mutta toipumisen edetessä tuen tarve vähenee ja kontrolli sekä vastuu omasta elämästä kasvaa. Tärkeää onkin yksilöllisesti määritellyn toipumisen tukeminen, jotta toipujan on mahdollista tehdä tietoon perustuvia valintoja, sekä toimiva ja toivoa herättävä yhteistyösuhde, jossa ammattilainen ja toipuja ovat tasavertaisia. Jaakkola kertoi, että Helsingissä pyritään antamaan oikeanlaista hoitoa oikeaan aikaan: sen löytämiseksi tarkastellaan häiriön astetta, toipumispääomaa ja toipumisen vaihetta. Jokaiseen toipumiseen vaiheeseen on tarjolla sopivia joko kaupungin tai järjestöjen tarjoamia palveluja. Jaakkola korostaa, että organisaation pitää olla sitoutunut toipumisorientaation periaatteisiin ja mahdollistaa sen toteuttaminen, tai muuten toipumisorientaatio jää sellaiseksi, kuin mistä sitä kritisoidaan: hötöksi, jossa ihmiset on jätetty heitteille tai haahuilemaan unelmien perässä. Jaakola mainitseekin olevansa iloinen, että kouluttaessaan vastavalmistuneita hoitajia sekä toimintaterapeutteja monet mainitsivat toipumisorientaatioon liittyvien seikkojen olevan tuttuja, joten uudet toimintatavat ovat hiljalleen ujuttautumassa koulutukseen.

Ylihoitaja Virpi Jaakkola pitämässä esitystä toipumisorientaation periaatteista.
Ylihoitaja Virpi Jaakkola esittelee toipumisorientaation periaatteita.

Ajattelemisen aihetta antoi Petri Kotilaisen draaman keinoin esittämä toipumistarina ”Kehityskertomus mitättömyydestä keskinkertaisuuteen”. Hän kertoi omasta taustastaan ja skitsofrenian sekä päihteiden värittämästä arjesta. Tarinaa täydensivät nauhalta soitetut pätkät lääkärien tekemistä kirjauksista muistoina useista hoitojaksoista. Kotilaisella toipuminen oli alkanut sopivan hoitopaikan ja mielekkään tekemisen, näyttelemisen, kautta. Innostus näyttelemiseen oli syttynyt kokeilun kautta ja johtanut teatterilavoille asti Peili-näytelmään, joka syntyi yhteistyönä mielenterveyskuntoutujien, ammattinäyttelijöiden ja -teatterin kanssa. Taiteen Sulattamon Kaunis mieli -hankkeen myötä hän kävi kulttuurikokemusasiantuntijakoulutuksen, jossa käytetään taiteen keinoja omien kokemusten jäsentämisessä. Nykyään päihteet ovat taakse jäänyttä aikaa ja äänet pään sisällä hiljentyneet. ”Kun he nousevat pohjamudista, tuntuu keskinkertaisuuskin mahtavalta”, lopettaa Kotilainen vaikuttavan esityksensä.

Iltapäivällä tilaisuus sai paikallista väriä, kun Suvimäen Klubitalon toiminnanjohtaja Eija Rautakorpi ja jäsen Ville Suhonen kertoivat paikan toiminnasta. Suvimäen Klubitalo on Suomen kolmanneksi suurin 700 jäsenellään, ja talossa toimii kuusi työntekijää. Klubitalon toiminta perustuu vahvasti toipumisorientaatioon, jossa tekeminen lähtee jäsenten tarpeista, toiveista ja haaveista. Tarkoituksena on mahdollistaa hyvää arkea ja tehdä sopivan haastavaa työtä, mutta suoritusvapaasti. Ohjaajat toimivat rinnalla kulkijoina, ja toimintaa leimaa vahva tasavertaisuuden periaate: töitä tehdään yhdessä. Klubitalo on myös diagnoosivapaata aluetta, jossa jokainen hyväksytään sellaisena, kun hän on. Klubitalon toiminta jakautuu kolmeen yksikköön, jotka keskittyvät ruokaan, viestintään sekä työ- ja opintoasioihin. Yksiköissä esimerkiksi valmistetaan Klubitalolla tarjottavaa maukasta lounasta tai tehdään Suvimäen Sanomia. Klubitalolla on myös viisi siirtymätyöpaikkaa, jossa jäsen pääsee määräaikaiseen työsuhteeseen ja ohjaajat tarvittaessa takaavat omalla työpanoksellaan, että sovitut työt tulevat tehdyksi. Lisäksi Klubitalolla on monipuolista toimintaa erilaisista ryhmistä opiskeluretriitteihin. Klubitalo on auki myös pyhinä muutaman tunnin ajan, mikä on erittäin tärkeää monille jäsenistä. Rautakorpi nostaa esille, että viime aikoina Klubitalon toiminnan kautta on onnistuttu tavoittamaan etenkin miehiä.

Uudenlaisen näkökulman toipumisorientaatioon toi tutkija Minna Heiskanen Peliklinikalta, joka on tarkastellut toipumisorientaation soveltamista rahapeliongelmaisten kohdalla. Rahapelienongelmien yhteydessä Veikkausta koskeva viimeaikainen uutisointi nousee väistämättä esiin, ja Heiskanen huomautti, että keskustelu on nyt näkyvämpää kuin aiemmin muun muassa kokemusasiantuntijoille annetun vahvan äänen vuoksi. Vuodelta 2015 olevien tilastojen mukaan 3,3 prosentilla suomalaisista on rahapeliongelma. Heiskasen mukaan rahapeliongelmat ovat laaja, mutta hyvin piilossa oleva ongelma. Rahapeliongelmia salataan yleensä pitkään ja apua haetaan hyvin myöhäisessä vaiheessa, kun tilanne on jo kriisiytynyt. Ongelmat voivat kehittyä taloudellisesti vakaviksi myös todella nopeasti. Heiskanen korostaa, että rahapeliongelma voi syntyä kenelle tahansa ja ongelmien kirjo on moninainen. Tämän vuoksi rahapeleistä irti pääsemiseksi on tärkeä selvittää, mitkä syyt ovat saaneet henkilön alun perin pelaamaan. Peliklinikka yhdistää kuntien ja järjestöjen palveluja rahapeliongelmiin liittyen saman katon alle, ja mahdollistaa niiden kehittämisen ja tutkimisen. Suomen tilanteen läpikäynnin jälkeen Heiskanen kertoi kansainvälisistä tutkimuksista, joissa on käsitelty toipumista rahapeliongelmien yhteydessä. Australialaisessa tutkimuksessa pelaajat kertoivat, ettei toipumiseen kuulu pelkkä pelaamisen lopettaminen, vaan merkityksellisen elämän rakentaminen rahapelaamisen ulkopuolella. Israelilaisessa tutkimuksessa oli taas selvitetty rahapeliongelmista kärsivien toipumispääomaa, johon liittyvät yksilön ominaisuudet, lähiverkostot, toipumista edistävä taloudellinen tila sekä kulttuurinen ja hoitopääoma. Heiskanen huomauttaakin, että tarkasteltaessa rahapeliongelmia toipumisorientaation näkökulmasta on otettava huomioon raha, sillä velan lisäksi rahapeliongelmiin voi kuulua muita rahaan liittyviä seikkoja, kuten rahan tajun hämärtyminen, jotka voivat vaikuttaa toipumiseen.

Päivän viimeisessä puheenvuorossa Niemikotisäätiön Pasi Tuominiemi kertoi säätiössä yhdessä kokemusasiantuntijoiden kanssa kehitetystä Niilo-mobiilisovelluksesta, joka on tarkoitettu asumisen tueksi. Sovellusta on pilotoitu alkuvuodesta 2019 kolmen kuukauden ajan noin 50 ihmisellä, ja pilotista on saatu positiivisia kokemuksia. Sovellus pyrkii antamaan käyttäjälle välineitä itse käytettäväksi toipumisorientaation mukaisesti. Sovelluksesta saa esimerkiksi vinkkejä arkeen tai itse säädettäviä muistutuksia. Käyttäjät ovat kokeneet tärkeäksi sovelluksen chat-ominaisuuden, joka voi vähentää yksinäisyyden tunnetta. Seuraavaksi Niilo-sovelluksessa kehitetään mittaamista ja ominaisuuksia, joiden avulla voi laatia itselleen kuntoutussuunnitelman, jonka toteuttamista sovellus tukee, tai tuoda sovellukseen muualla laaditun suunnitelman. Tavoitteena on myös tulevaisuudessa saada sovellus laajempaan käyttöön eri organisaatioille.

Päivän lopuksi Kosken johtaja Marja Heikkilä kiitti paikalle saapuneita keskisuomalaisia toimijoita ja toivoi, että tieto toipumisorientaatiosta leviää laajemmin maakuntaan ja sisäistetään osaksi omaa työtä. Toipumisorientaatio ry:n puheenjohtaja Kärmeniemi toivoi myös, että seminaarin anti herättäisi osallistujien organisaatioissa keskustelua siitä, miten toipumisorientaatio voisi toteutua heidän omassa organisaatiossaan.