Osaamiskeskuspäivillä visioitiin tulevaisuutta inhimillisyyttä unohtamatta

Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen delegaatio saapui keskiviikkoaamuna virkeänä jokavuotisille osaamiskeskuspäiville, jotka järjestettiin tällä kertaa Kirkkonummella. Tarjolla oli pohdittavaa mieltä avartavien puheenvuorojen muodossa sekä verkostoitumista muiden sosiaalialan asiantuntijoiden kanssa.

Aitoa kohtaamista ja tulevaisuuden teknologiaa

Kahdeksannettoista osaamiskeskuspäivät avasi Länsi- ja Keski-Uudenmaan sosiaalialan osaamiskeskuksen, Sosiaalitaidon, toimitusjohtaja Merja Salmi. Salmi kertoi, että tämän vuoden osaamiskeskuspäivien puheohjelmalla haluttiin korostaa uuden tiedon käyttöönottoa, avoimuutta ja oman tietopohjan tarkastelua.

Ensimmäisenä keynote-puhujana oli ministeri ja ihmisoikeusvaikuttaja Elisabeth Rehn, jonka aiheena oli ihmisarvot ja eettisyys muuttuvassa maailmassa. Rehnin lämminhenkinen ja rehellinen puheenvuoro muistutti ihmisyyden arvostamisen ja aidon kohtaamisen merkityksestä. Tilastotietojen ja numeroiden takaa löytyvää ihmistä, yksilöä, ei saisi unohtaa, vaan pitäisi miettiä, miten häntä voitaisiin auttaa. Lisäksi Rehn korosti kunnioittamisen tärkeyttä, varsinkin ikäihmisten kohdalla. Osallistujien kanssa yhdessä pohdittiin sitä, miten eläkkeelle jääneet tai työelämän ulkopuolella olevat ihmiset saataisiin pidettyä yhteiskunnassa mukana, etteivät he kokisi jäävänsä ulkopuolisiksi. Rehn huomauttaa, että Suomessa kadotetaan hyvin paljon tietoa ja taitoa työntekijöiden eläköityessä, ja tämä kokemus pitäisi jollain tavalla saada talteen tai siirrettyä uusille sukupolville.

Ministeri Elisabeth Rehn pitämässä puhetta osaamiskeskuspäivillä
Ministeri Elisabeth Rehn kertomassa ihmisten kunnioittamisen merkityksestä.

Seuraavassa puheenvuorossa siirryttiin hyvin erilaiseen näkökulmaan, kun puhujaksi saapui teknologia-asiantuntija ja biohakkeri Teemu Arina. Arina pohjusti puheenvuoroaan kertomalla, että tärkeää teknologian kanssa on vuorovaikutus. Ensin ihminen kehittää uutta teknologiaa ja sitten teknologia muuttaa ihmistä sekä tapaamme vuorovaikuttaa, kuten on tapahtunut sosiaalisen median kanssa. Arina visioi tulevaisuuden verkostoihin perustuvaa työelämää: vanhat työtavat eivät ole enää tehokkaita tulevina vuosikymmeninä ja uudet alustatalouden yritykset haastavat vanhat käytännöt. Lisäksi Arina kuvaili teknologisen kehityksen seuraavaa vaihetta, jossa teknologia ja biologia yhdistyvät. Puheenvuoro avasi silmät tarkastelemaan käynnissä olevaa muutosta, mutta jätti ilmaan kysymyksen digitaalisesta kuilusta ja siitä, miten uusi teknologia voisi auttaa sosiaalisissa ongelmissa?

Aamupäivän puheenaiheisiin palattiin draaman keinoin vuorovaikutuskouluttaja Anna-Mari Laulumaan ohjaamana. Improvisaation avulla pohdittiin, miten asiakasta voitaisiin auttaa ja kohdata paremmin, kun hän tulee pyytämään apua. Päivällä oli mahdollisuus tutustua myös Porkkalanniemen luontoon ja jatkaa keskustelua päivän puheenvuoroista.

Iltajuhlassa muistettiin sosiaalialan osaamiskeskuksissa merkittävää työtä tehneitä henkilöitä. Koskelta palkinnon pitkästä ja uraauurtavasta työstä sai sosiaaliasiamies Eija Hiekka, ja erikoissuunnittelija Sivi Talvensola sai tunnustuksen monipuolisesta sosiaalialan osaamisestaan sekä tekemästään arvokkaasta työstä.

Tulevaisuudessa pärjätään yhteistyöllä ja ongelmanratkaisulla

Toisen päivän aloitti Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itlan toimitusjohtaja Petri Virtanen, joka kertoi kehittämistyön haasteista uudistuvassa sote-maailmassa. Virtasen punaisena lankana oli se, miten työelämän kehityssuunta ja sen vaatimat taidot pitäisi ottaa huomioon kehittämistyössä. Myös Virtasen puheessa nousi esiin Arinan tavoin organisoidun yhteistyön merkitys: yhdessä ja erilaisissa kokoonpanoissa tekeminen on kehittämisen megatrendi, jossa suuri merkitys on verkoston osaamisella. Tämä vaatii tulevaisuuden ammattilaisilta paljon yhteistyö- ja ratkaisutaitoja, mutta myös kykyä oppia pois vanhoista tavoista. Virtanen korosti myös ilmiölähtöisen näkökulman käyttöönottamista organisaatioissa, sillä julkinen hallintokin on ottamassa siihen suuntaan pikkuhiljaa askelia. Puheenvuoronsa lopuksi Virtanen esitti ajatuksiaan siitä, miten voisi kehittää elämänmakuista hyvinvointiorganisaatiota.

Itlan Petri Virtanen puhumassa osaamiskeskuspäivillä
Itlan Petri Virtanen aloittamassa puheenvuoroaan tulevaisuuden kehittämistyöstä.

Päivän seuraavassa osuudessa otettiin tulevaisuuden taidot heti käyttöön, kun osallistujat jaettiin ryhmiin. Tehtävänä oli pohtia kehittämistyön erityiskysymyksiä, niissä tarvittavia taitoja ja sähköisten palvelujen hyödyntämistä. Ryhmissä syntyi mielenkiintoisia keskusteluja ja ideoita, kun erilaiset näkökulmat ja eri puolelta Suomea saapuneet asiantuntijat kohtasivat ryhmätyön äärellä.

Osaamiskeskuspäivien viimeisessä puheenvuorossa keksijä Perttu Pölönen palautti uskon omaan osaamiseen ja inhimilliseen tulevaisuuteen kertoessaan tulevaisuudessa tarvittavista taidoista. Tapahtuman aikana useat puhujat olivat sivunneet kyseistä aihetta omissa puheenvuoroissaan, mutta Pölönen keskittyi käymään läpi sen työkalupakin sisältöä, mitä tulevina vuosikymmeninä tarvitaan. Vaikka teknologia kehittyy nopealla tahdilla ja mielessä pyörivät tieteiselokuvista tutut tulevaisuuden uhkakuvat, on Pölösen mielestä seuraava vaihe inhimillinen vallankumous. Läpi historian koneet ovat suorittaneet tehokkaammin ja paremmin tehtäviä, jotka olivat aikoinaan ihmisen vastuulla. Silti on olemassa yhä taitoja, joissa ihmiset ovat koneita parempia, ja juuri näihin on syytä panostaa tulevaisuudessa. ”Elinikäinen oppiminen alkaa elinikäisistä taidoista”, kertoi Pölönen ja laati tulevaisuuden lukujärjestyksen, josta löytyi sellaisia taitoja kuin uteliaisuus, myötätunto, luovuus ja tulkinta. Taitojen lisäksi Pölönen palasi Rehnin edellisen päivän puheenvuoroon ja korosti sukupolvien välisen dialogin merkitystä: sekä nuoria, joilla on tietoa ja taitoa nykyteknologiasta, että vanhempia, joilta löytyy kokemusta ja näkemystä, tarvitaan tulevaisuudessa.

Viimeisen keynote-puhujan jälkeen oli aika toivottaa osaamiskeskuspäivien osallistujille turvallista kotimatkaa. Tapahtuman puheenvuorot antoivat ajattelun aihetta ja keskusteltavaa vielä pitkäksi aikaa paluumatkalla kohti Keski-Suomea.

Teksti ja tulkinta: Taru Paavolainen