Joulukuussa valmistui useita Kosken harjoittelijoiden raportteja, jotka käsittelevät sosiaalihuollon ajankohtaisia ja merkittäviä aiheita. Sosiaalityön opiskelija Olli-Pekka Niskasen raportti tarkastelee sosiaalista luototusta taloudellisen toimintakyvyn vahvistajana ja keskisuomalaisten kuntien näkemyksiä sosiaalisen luototuksen käyttöönotosta.
Niskanen käy alussa läpi sosiaalisen luototuksen taustaa. Sosiaalisella luototuksella tarkoitetaan lain (Laki sosiaalisesta luototuksesta 1133/2002) mukaan ”sosiaalihuoltoon kuuluvaa luotonantoa, jonka tarkoituksena on ehkäistä taloudellista syrjäytymistä ja ylivelkaantumista sekä edistää henkilön ja perheen itsenäistä suoriutumista”. Se on tarkoitettu myönnettäväksi henkilöille, joilla ei ole pienituloisuutensa tai vähävaraisuutensa vuoksi mahdollisuutta saada kohtuuehtoista luottoa, ja joilla on kyky suoriutua luoton takaisinmaksusta. Sosiaalinen luototus on kunnille vapaaehtoista toimintaa ja sitä voidaan järjestää kuntien itse päättämässään laajuudessa.
Vuonna 2017 sosiaalinen luototus oli käytössä 40 kunnassa. Uuteen hallitusohjelmaan on kirjattu sosiaalisen luototuksen käyttöönotto koko maassa, mikä vaatii rakenteiden muodostamista ja yhteisten kriteerien sopimista esimerkiksi luoton enimmäismääristä ja luoton myöntämisen perusteista. Hallituskaudella 2015–2019 selvitettiin erilaisia malleja sosiaalisen luototuksen järjestämiseksi. Vastuutahoiksi palvelun järjestämisessä ehdotettiin sote-alueita, Kelaa ja Takuusäätiötä, jotka olisivat hoitaneet rahaliikennettä, kun taas sosiaalihuollon asiakastyö olisi säilynyt kunnilla.
Vähän käytetty ja tunnettu palvelu, jolla suuri potentiaali vaikuttaa
Niskanen korostaa raportissaan tutkimuksissa havaittuja sosiaalisen luototuksen myönteisiä vaikutuksia. Neljä viidestä lainan saajasta saa taloutensa kuntoon sosiaalisen luoton turvin, minkä lisäksi sosiaalisella luototuksella voidaan ennaltaehkäistä pitkäaikaista riippuvuutta toimeentulotuesta. Samalla vahvistetaan asiakkaan taloudellista toimintakykyä. Sosiaalista luototusta selvittäneen Kirsti Rissasen mukaan se onkin tehokas keino ylivelkaantumistilanteen ratkaisuun sekä edullinen tapa tehdä tuloksellista sosiaalityötä. Luottotappioita kunnille jää vain yhden prosentin verran, ja vain joka viides luotto irtisanotaan.
Niskanen kysyykin, miksi sosiaalista luototusta käytetään niin vähän, jos se on todettu vaikuttavaksi palveluksi? Kuntapäättäjillä on usein eriäviä näkemyksiä sosiaalisen luototuksen hyödyistä, ja prosessi voidaan nähdä hankalana. Lisäksi sosiaalinen luotto tunnetaan palveluna huonosti.
Kuntien toiveet kahdenlaisia sosiaalisen luototuksen järjestämisestä Keski-Suomessa
Raportin yhteydessä toteutettiin maakunnan perusturvajohdolle kysely, jonka tarkoituksena oli selvittää sosiaalisen luoton käyttöä, mieluisia järjestämistapoja asiakastyölle ja rahaliikenteelle sekä koulutustarpeita ja halukkuutta osallistua mahdolliseen pilottihankkeeseen Keski-Suomessa.
Maakunnassa sosiaalinen luototus on käytössä Jyväskylässä, Äänekoskella ja Toivakassa, minkä lisäksi Multiassa suunnitellaan sen käyttöönottoa vuonna 2020. Suurin syy sosiaalisen luototuksen puuttumiseen oli vähäiset resurssit, vaikka tarve palvelulle on tiedostettu kunnissa.
Sosiaalisen luototuksen järjestämiseen liittyvät toiveet muodostuivat seikoiksi, jotka jakoivat vastaajia. Toisaalta yli puolet vastaajista (10) toivoivat sosiaalisen luototuksen organisoimista maakunnan tasoisena toimintana sekä asiakastyön että rahaliikenteen järjestämisen kannalta. Toisaalta 5–6 vastaajaa toivoi näiden järjestyvän kuntien omana toimintana. Ne kunnat, joilla sosiaalinen luototus oli jo käytössä, halusivat myös jatkaa niiden järjestämistä itse. Myös koulutustarpeet jakoivat vastaajia kahteen leiriin, kun puolet vastaajista kokivat tarvitsevansa lisää osaamista taloussosiaalityön saralla, ja puolet kokivat osaamisen olevan riittävää.
Tärkeimpinä kumppaneina taloussosiaalityössä ja sosiaalisessa luototuksessa nähtiin velka- ja talousneuvonta sekä Kela. Niskanen huomauttaakin, että sosiaaliseen luototukseen liittyvissä mahdollisissa uudistuksissa on hyvä pohtia tärkeiden kumppaneiden roolia organisoinnissa, sekä keinoja tehostaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Viimeisenä kyselyssä tiedusteltiin kuntien halukkuutta lähteä mukaan mahdolliseen sosiaalisen luototuksen pilottiin, johon 13 vastaajaa vastasi myönteisesti ja neljä kielteisesti.
Tutkimusten perusteella kokemukset sosiaalisesta luototuksesta ovat olleet positiivisia sekä kuntien että asiakkaiden näkökulmasta. Sosiaalisen luototuksen mahdollinen käyttöönotto herättää Keski-Suomessa kuitenkin monia kysymyksiä kuntien valmiuksista ja resursseista, sekä asiakastyön ja maksuliikenteen järjestämisestä.
Lue raportti kokonaisuudessaan tästä:
Niskanen: Keskisuomalaisten kuntien näkemyksiä sosiaalisen luototuksen mahdollisesta käyttöönotosta.
