Kulttuurintutkijana sosiaalialan kehittämisen maailmassa

Koske sai viime vuodelle STEA:n myöntämän Paikka auki -avustuksen, jonka avulla osaamiskeskukseen palkattiin viestintä- ja toimistoassistentti vuodeksi. Tehtävässä työskennellyt Taru Paavolainen kertoo kokemuksistaan sosiaalialan osaamiskeskuksessa.

Viime vuoden aprillipäivänä minua ei naurattanut.

Olin aloittamassa työt Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa viestintäassistenttina ja minua jännitti kovasti. Kulttuurintutkijana minulla oli hyvät valmiudet sopeutua uusiin paikkoihin ja tehdä havaintoja ympäristöstäni, mutta haasteita riitti silti ensimmäisten viikkojen aikana, sillä minulla ei ollut erityisemmin kokemusta sosiaalialasta. Tunsin olevani vieraaseen kulttuuriin tutustuva antropologi pyrkiessäni sisäistämään vieraan toimialan kulttuuria ja kieltä – ja vielä nopealla tahdilla, sillä ensimmäisiin työtehtäviini kuului muistioiden kirjoittaminen tapaamisissa, joissa käsiteltävät asiat olivat minulle vieraita. Kahvitauolle päästessäni halusin levähtää ja selata hetken sosiaalista mediaa, mutta nämä ryökäleet – työkaverini – yrittivät koko ajan jututtaa minua. Älypuhelin kannatti lopulta laittaa sivuun, sillä kahvihuoneen keskusteluissa en ainoastaan tutustunut työtovereihini, vaan opin sosiaalialaan ja sen kehittämiseen liittyvistä moninaisista ilmiöistä. Kahvikupin äärellä minusta tuli myös osa työyhteisöä.

Kesän jälkeen huomasin, että olin kasvanut hiljaisesta havainnoijasta toimijaksi. Vaikkei minulla ollut syvällistä osaamista sosiaalialasta, oli minulle kertynyt jonkinlaista perustietoa, jonka pohjalta ymmärsin alan julkaisuja ja pystyin kirjoittamaan tekstejä. Esitelin muille ideoitani ja lähdin rohkeasti toteuttamaan niitä. Missiokseni otin osaamiskeskuksessa tehtävän työn näkyvyyden kehittämisen ja viestinnässä pyrin huomioimaan nykyajan kriteerejä: teksteihin piti saada ytimekkyyttä, selkeyttä ja visuaalisia elementtejä, jotta ne kiinnittäisivät huomion ja esittäisivät tietoa tiiviisti. Pyrin kääntämään tietämättömyyteni vahvuudekseni, sillä pystyin tarkastelemaan alaa ulkopuolisen silmin ja toimimaan eräänlaisena tulkkina eri yleisöjen välillä.

Miten onnistuin tehtävässäni? Kirjoitin vuoden aikana lukuisia artikkeleita sosiaalialan julkaisuista ja ilmiöistä; visualisoin tietoa tiivistämällä raporttien tuloksia infograafeihin ja kuvioihin, joiden avulla oli mahdollista sisäistää olennaisimpia asioita muutamalla vilkaisulla. Vuoden aikana ehdin avustaa jokaista Kosken asiantuntijaa hyvin erilaisissa tehtävissä kyselylomakkeiden laatimisesta erilaisten painotuotteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Lukuisissa kokouksissa muistioiden kirjoittaminen auttoi minua hahmottamaan sosiaalialan rakenteita, ajankohtaisia ilmiöitä ja prosesseja. Pikkuhiljaa huomasin, että alan kieli oli tarttunut jo minuunkin.

Paikka auki -rahoitus mahdollisti win-win -tilanteen: Koske sai innokkaan työntekijän kehittämään viestintäänsä, ja minä taas mahdollisuuden kerryttää arvokasta työkokemusta, sillä valmistumisen jälkeen työpaikat voivat olla kiven alla ja työllistyminen haastavaa. Paikka Auki -ohjelma antoi minulle mahdollisuuden näyttää kykyni ja valoi uutta uskoa tulevaan. Kuluneen vuoden aikana kävi myös selväksi, kuinka tärkeää viestintä on sosiaalialan sekä osaamiskeskuksessa tehtävän työn vaikuttavuuden ja näkyvyyden kannalta. Siihen kannattaa panostaa.

– Taru


Paikka auki -avustusohjelma on tarkoitettu vaikeasti työllistyvien henkilöiden työllistymisen edistämiseksi tarjoamalla vuoden määräaikaisia työpaikkoja sosiaali- ja terveysalan järjestöissä. Työpaikat on tarkoitettu alle 30-vuotiaille työelämän ulkopuolella oleville nuorille aikuisille tai osatyökykyisille. Haku ohjelman avustuksiin on käynnissä 27.4.–1.6.2020.