Erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden hyvinvoinnin edistämiseen tulee kiinnittää huomiota

Sosiaaliasiamiehen selvitys ilmestyi huhtikuun alussa sisältäen toimenpidesuosituksia sosiaalihuoltolain toteutumisen tehostamiseksi. Yksi toimenpidesuositus kohdistui erityistä tukea tarvitseviin henkilöihin. Selvityksessä suositellaan toimenpiteitä kehittää yhteisiä tapoja seurata ja edistää erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden hyvinvointia kunnissa ja maakunnassa. Keitä ovat erityistä tukea tarvitsevat henkilöt? Mitä eri kunnissa on tehty heidän hyvinvointinsa seuraamiseksi ja edistämiseksi?

Keitä ovat erityistä tukea tarvitsevat henkilöt?

Erityistä tukea tarvitsevat henkilöt valikoituivat kuntakyselyn aiheeksi monesta syystä. ”Kohtaan työssäni usein tilanteita, joissa ihmiset eivät pysty ajamaan asioitaan tai he jäävät muista syistä palveluiden väliinputoajiksi. Pääosin vuonna 2015 voimaan tullut uudistettu sosiaalihuoltolaki velvoittaa kiinnittämään huomiota juuri tällaisiin erityistä tukea tarvitseviin henkilöihin. Suuren lain uudistusten käytäntöön siirtyminen on hidasta ja kysymällä pyrimme selvittämään tilannetta ja vauhdittamaan kehitystä”, toteaa sosiaaliasiamies Eija Hiekka.

Mitä sosiaalihuoltolaki sanoo erityistä tukea tarvitsevista henkilöistä? Lain 3§:n kohdassa kolme määritellään ”erityistä tukea tarvitsevalla henkilöllä ja asiakkaalla henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja kognitiivisen tai psyykkisen vamman tai sairauden, päihteiden ongelmakäytön, usean yhtäaikaisen tuen tarpeen tai muun vastaavan syyn vuoksi ja jonka tuen tarve ei liity korkeaan ikään siten kuin ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (980/2012), jäljempänä vanhuspalvelulaki, 3 §:ssä säädetään”. Kohdassa kuusi määritellään vielä tarkemmin erityistä tukea tarvitseva lapsi, jonka kasvu olosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai joka itse käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään tai kehitystään tai joka on erityisen tuen tarpeessa 3 kohdassa mainituista syistä. ”Kyseessä ovat huonoimmassa asemassa olevat ihmiset, joiden tilanne vaatii erityistä paneutumista”, korostaa Hiekka.

Laissa painotetaan sitä, että sosiaalihuoltoa toteutettaessa on kiinnitettävä huomiota erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden edun toteutumiseen (4§) ja neuvontaan sekä ohjaukseen (6§). Laki velvoittaa myös rakenteelliseen sosiaalityöhön (7§) ja seuraamaan sekä edistämään erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden hyvinvointia (8§). ”Rakenteellinen sosiaalityö mahdollistaa varhaisen toiminnan ja yhteistyön, ja sen osuutta pitäisi tuoda näkyväksi”, Hiekka mainitsee.

Sosiaalinen raportointi kehittyy kunnissa

Sosiaaliasiamiehen selvitystä varten toteutetussa kuntakyselyssä kävi ilmi, että kaikissa Keski-Suomen kunnissa seurataan ja välitetään tietoa erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden sosiaalisista ongelmista, mutta toteutustavat vaihtelivat hyvin paljon kuntien välillä. Yleisimmin kyselyssä vastattiin tiedon välittyvän moniammatillisissa tai -toimijaisissa verkostoissa sekä työryhmissä. Pääsääntöisesti viranhaltijat ja työntekijät raportoivat havaintojaan esimiehille ja päättäjille. Myös lastensuojeluilmoitukset ja vanhuspalvelulain mukaiset huoli-ilmoitukset tuottivat tietoa. Kerättyä tietoa seurattiin lisäksi tilastojen ja indikaattorien kautta. Tärkeää on, että organisaatiorakenteessa on väyliä viedä tietoa epäkohdista päätöksentekijöille, ja yksi tällainen väylä on ollut kyselyn mukaan tilinpäätöksen ja talousarvion käsittelyn yhteydessä. Esimerkiksi Äänekoskella käytetty sähköinen hyvinvointikertomus toimii ajankohtaisen tiedon välittäjänä päätöksentekijöille ja on nähtävillä myös julkisesti. Sosiaalisen raportoinnin yhtenäistä kehittämistä vaikeuttavat todennäköisesti sosiaalihuollon monet palvelut ja niiden erilaiset järjestämistavat. Joillain kunnilla systemaattisen esiintuonnin malli puuttui, ja tässä tilanteessa tärkeäksi nousee tietojohtamisen kehittäminen.

Asiakkaat tarvitsevat yhä enemmän tukea avun hakemiseen

Kuntakyselyssä tuotiin esiin useita erilaisia näkemyksiä erityistä tukea vaativista ilmiöistä ja asiakastilanteista. Erityisen tuen tarpeen arviointi pohjautuu sosiaalihuollon ammattilaisen tapauskohtaiseen ja asiakaslähtöiseen näkemykseen, minkä vuoksi kriteerejä on vaikea määrittää tarkkaan, mutta arvioinnin jäsentäminen on tarpeellista. Yleisinä huolina kyselyssä nousi esille palvelujärjestelmän kyvyttömyys vastata useita palveluja tarvitsevien asiakkaiden tilanteisiin ja asiakkaiden kasvava tuen tarve avun hakemisessa.

Monet kunnat olivat havainneet erityisen tuen tarpeita varsinkin lapsiin, nuoriin ja perheisiin liittyen. Pienten lasten neuropsykiatriset ongelmat, nuorten koulutuksen ja työn ulkopuolelle jääminen ja lapsiperheiden köyhyys liittyivät ryhmien erityisen tuen tarpeisiin. Lisäksi päihde- ja mielenterveysongelmat koskivat useita ikäryhmiä. Jyväskylässä nostettiin esille huomio siitä, että palvelujärjestelmän on vaikea tunnistaa ikääntyneiden päihde- ja mielenterveysongelmia ja antaa niihin tukea. Myös palveluasumisen yksiköillä oli vaikeuksia vastata kyseisiin tarpeisiin. Jotkin kunnat esittelivät tarpeiden havaitsemisen yhteydessä myös ratkaisujaan niihin. Esimerkiksi Muuramessa on aloitettu Yöpartiotoiminta paljon apua tarvitseville kotona asuville ikääntyneille. Wiitaunionin alueella taas erityistä tukea tarvitsevien nuorten ja lasten kohdalla yhteistyö sosiaali- ja vammaispalvelujen välillä oli tiivistynyt, mikä oli koettu hyväksi.

Erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden ääni kuuluviin palveluja kehitettäessä

Kyselyn mukaan erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden tarpeisiin ja toivomuksiin oli kiinnitetty huomiota palveluja annettaessa ja niitä kehitettäessä asiakasosallisuuden parantamisen keinoin. Asiakkaita oli otettu mukaan suunnittelemaan palveluja esimerkiksi kehittäjätyöryhmiin ja vanhusneuvostoihin ja he olivat toimineet kokemusasiantuntijoina. Saarikan alueella erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden tarpeet ja toivomukset oli pyritty ottamaan huomioon vammaispalveluissa esimerkiksi kuvakommunikoinnin avulla. Palveluita oli pyritty myös räätälöimään ja jalkauttamaan, jotta erityisen tuen tarpeisiin voitaisiin vastata paremmin. Lisähenkilöresurssit olivat myös olleet keino toivomuksiin ja tarpeisiin vastaamisessa. Esimerkiksi Laukaassa oli perustettu johtava sosiaalityöntekijän virka ja kaksi uutta ohjaajan virkaa.

”Kuntakyselyn toteuttamisessa on myös se hyvä puoli, että kunnat pääsevät näkemään, millaisia toimia muualla on tehty erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden hyvinvoinnin edistämiseksi, ja näin ne voivat saada siitä ideoita oman toiminnan kehittämiseksi”, Hiekka sanoo. ”Kaikkea ei tarvitse aina keksiä tai tehdä yksin.”

Lisää erityisen tuen tarpeesta voi lukea esimerkiksi kesäkuussa ilmestyneestä Näkökulmia palvelutarpeen arviointiin -teoksesta, jossa sitä käsitellään monestä näkökulmasta Marianne Kuorelahden ja Sinikka Volannon artikkelissa.